Mapping Tonal Harmony Pro 7

Mapping Tonal Harmony Pro 7 (MTH) on musiikinteoriasovellusten punttisalilla peilin edessä pullisteleva applikaatio, jonka ominaisuusvalikoima saa muut toimijat häveliäästi painamaan katseensa kohti alavalikkoa. Päällimmäisenä ominaisuutena MTH mahdollistaa play-along -taustojen muodostamisen tai niiden valitsemisen valmiina sovelluksen sisältä. Toisaalta sovelluksen näkyvin osa-alue on taas – kuten nimikin kertoo – tonaalisen harmonian kartoittaminen tai paremmin ehkä ilmaistuna sen visualisointi. Näiden kahden päätoiminnon yhteyteen on luotu niitä soveltavia toimintoja, kuten nk. tolppa-analyysia, re-harmonisaatiota ja erilaisia improvisaatioharjoitteita. Lisäksi tolppien oheen muodostetaan sointu/skaala-teorian mukaisia asteikoita improvisoinnin avuksi (ks. esim. Nettles 1997). Sovellus ei myöskään asemoi itseään ainoastaan jazzmusiikin pariin, vaan se sisältää myös länsimaisen taidemusiikin tonaalisen harmonian esimerkkejä (video 1.).

(Video 1.) Visualisointi Brahmsin viulukonsertosta D-duuri.

Vastaavasti jazzmusiikin harjoitteluun on saatavissa lisäpaketteja, jotka sisältävät toista tuhatta jazz-standardien sointu-progressiota. Näistä erillään myydään Bird Bebop Progressions -kokonaisuutta, joka nimensä mukaisesti käsittää Charlie Parkerin tunnetuksi tekemiä kappaleita (video 2). Lisäksi sointujen ylärakenteet (Upper Structures) ja sovelluksen määrittelemät sointukohtaiset maalisävelet (Target Notes) ovat myös lunastettavissa erillisenä optiona itse pääsovelluksen tarjoamien harjoitteiden lisäksi.

(Video 2.) Charlie Parker – Dexterity (play-along).

Käy varsin yksiselitteisesti ilmi, että MTH:ssa käytetty käsitys tonaalisuudesta perustuu Hugo Riemannin (1849-1919) funktionaaliseen harmoniaoppiin, jonka perusteella kaikki harmoniset ilmiöt ovat palautettavissa kolmeen päätehoon: toonikaan, subdominanttiin ja dominanttiin. Tehojen visualisoinnissa käytetään erilaisia metaforia ilmaisemaan eri sointuasteita. Esimerkiksi toonika esitetään talona, joka edustaa paikkaa johon aina palataan, kotia. Vuori kuvaa subdominanttia ja dominanttia edustaa aallokkoisella merellä seilaava laiva. Jokaisen päätehon ympärillä tai paremminkin vaikutuspiirissä on nähtävissä myös sen tyypillisimmät sointuasteet ja korvaukset, kuten esimerkiksi toonikateholla sijaitsevat myös sen mediantti- ja submedianttikorvaukset. MTH visualisoi myös tyypillisimmät siirtymät soinnusta toiseen ja sijoittaa ne kartalle kullekin määritellyn tehon mukaan (esimerkiksi niin, että ii7-V7/V sijoittuu dominantin alueelle). Yleisimmät kadensaaliset liikkeet ja suhteet kuvataan erilaisilla nuolilla ja viivoilla. Riippuen soinnutuksen kohteen funktiosta määrittyy myös nuolien laatu kiinteästä katkoviivaiseen.

Score-näkymä
MTH:n Map & Score -näkymä kappaleesta Aqua De Beber/ Jobim.
Pelilliset piirteet: pelittömyys

Tässä kohtaa on heti todettava, että MTH on oivallinen esimerkki sovelluksesta, mikä mahdollistaa pelillisen oppimisen ilman, että se itsessään on oikeastaan millään muotoa peli. Jos pelin olemassaoloa pohditaan Crawfordin (1982) määrittelemien osatekijöiden mukaan, on MTH sijoitettavissa vain yhdeltä osaominaisuudeltaan peliksi ja tämäkin vain varsin löyhästi. Oikeastaan vain representaatio on mahdollista nähdä MTH:n pelillisenä piirteenä. Nimittäin kuvitus ja sointujen siirtymiä esittävät nuolet muodostavat aktiivisen ja animaatiotyyppisen esityksen, vaikka siihenkään ei suoranaisesti sovelluksen käyttäjä voi vaikuttaa. Muilta osin MTH ei toteuta pelin määritelmää: vuorovaikutuksena voidaan nähdä ainoastaan erilaisten sointukiertojen muodostamisen, konfliktia, jossa jokin vastavoima aktiivisesti estäisi sovelluksen käyttäjän päämääriä ei esiinny ja epäonnistuminen toiminnassa ei vaikuta päämääräpyrkimyksiin, eikä siten vaikuta myöskään käyttäjän turvallisuuden kokemiseen. (Crawford 1982, 2-12; Sallinen 2019.) 

MTH näyttäytyykin varsin staattisena työkaluna soinnutuksen ja improvisoinnin harjoitteluun. Mutta ei pidä ymmärtää väärin, etteikö MTH voisi saada aikaan osin samoja tuntemuksia kuin jokin selkeämmin pelin piirteet täyttävä oppimissovellus. Kyllä se voi. Uppoutuminen sen pariin on väistämätöntä, visuaalisesti hahmottava ihminen voi kokea tonaalisuuden MTH:n maailmassa hyvin mielekkäänä ja siten sitoutua käyttämään sovellusta tarpeellisena työkaluna. Todellisuus herättää flowsta vasta siinä kohtaa, kun ajatus jonkin oikeasti hyödyllisen asian suorittamisesta tulee mieleen sen ominaisuuksien ihmettelyn sijaan ja silloin tämä sovellus alkaa valitettavasti kohtaamaan kritiikkiä.

Alun punttisaliviittaukseen palatakseni, kokee myös MTH varsin tavallisen koreilijan kohtalon. Sovellus ei oikeastaan voi onnistua kunnolla siinä mihin se yrittää houkutella käyttäjää ulkoisilla ominaisuuksillaan. Ensimmäiseksi on todettava, että pystyäkseen hyödyntämään tätä sovellusta sen markkinoimalla tavalla, on käyttäjän jo valmiiksi osattava funktionaalinen harmonia ja tolppa-analyysi niin hyvin, että se oikeastaan vie pohjan tämän sovelluksen käytöltä. Toiseksi sointu/skaala-teorian huonoimmat piirteet esiintyvät myös tässä sovelluksessa ja tätä ei voi nähdä oppimista nopeuttavana piirteenä. Asteikkoihin perustuvan improvisoidun melodianmuodostuksen lähtökohdaksi tarjotaan epäinhimillisen suurta määrää erilaisia skaaloja – laskutavasta riippuen yksi sointuprogressio voi vaatia kymmenien erilaisten asteikoiden hallintaa (Poutiainen 2013, 295). Lopulta kolmantena huomiona on se, että kun visualisointi jätetään sivuun paljastuu tämän korean kuoren alta play-along -komppisovellus, jonka eri aiheiset kappalekirjastot ovat lisäksi erikseen maksullisia. Tämä on käyttäjän kannalta erityisen hankalaa silloin, kun kilpaileva sovellus tarjoaa saman paketin ilmaiseksi (ilman tolppa- ja asteikkoanalyysia).

Näkisin niin, että sovelluksen toimintoja olisi kyllä mahdollista käyttää esimerkiksi sointuanalyysikoetehtävien muodostamiseen ja niiden soittamiseen opiskelijoille. Tosin tälläkin saralla löytyy muita sovelluksia ja toimintamuotoja, jotka onnistuvat tässä työssä suoraviivaisemmin. Myöskin ensimmäisen videon (video 1.) kaltainen oikean teoksen visualisointi on lupaavaa, mutta sen tuottaminen ei ainakaan mobiilisovelluksella ollut mahdollista. Jäljelle jääkin oikeastaan sovelluksen toimivin osa: sen komppiominaisuudet hieman tavallista paremmilla walking bass -linjoilla.

Testilaitteisto

iPad Pro

Hinta 

16,99€ (Mapping Tonal Harmony Pro 7 -sovellus)

21,99€ (1000+ Jazz Standards -lisäpaketti)

10,99€ (Target Notes -lisäpaketti)

LÄHTEET

Crawford, C. (1982). The art of computer game design. Washington State University, Vancouver

Nettles, B., & Graf, R. (1997). The chord scale theory & jazz harmony. Advance music

Poutiainen, A. (2013). Jazz syntyy soittamalla: Käytännön ideoita rytmimusiikin ja improvisoinnin opiskeluun. In Musiikkikasvattaja: kohti reflektiivistä käytäntöä. PS-kustannus.

Riemann, H. (1896). Harmony simplified, or the theory of the tonal functions of chords. Augener Ltd.

Sallinen, S. (2019) Oppimisen pelillistäminen, luentomateriaali

3 thoughts on “Mapping Tonal Harmony Pro 7

  • 8.5.2020 at 09:53
    Permalink

    Postauksesta tulee hyvin ilmi sovelluksen toiminta. Peli itsessään ei herättänyt omaa mielenkiintoani. Sointuanalyysin apuvälineenä ehkä voisin kuvitella tätä jonkun käyttävän, mutta itse tekisin sen mieluummin perinteisesti kynän ja paperin avulla. Pelillisyys ei oikein auennut, ilmeisesti siksi ettei sitä juuri ole.

    Reply
  • 8.5.2020 at 10:22
    Permalink

    Huh heijaa! Olipas monta viivaa sinne tänne. Sekavan näköistä. Enpä taidakaan ostaa.

    Reply
  • 11.5.2020 at 12:13
    Permalink

    Aika kryptinen on. Varmasti paljon hyvää tietoa, mutta ehkä tuo käytännön toteutus vielä hakee uomaansa. Kiitos hyvästä esittelystä.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *