Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt hyviä pelillisiä keinoja nuottien opiskeluun. Monilla oppilaillani on käytössään android-pohjaiset puhelimet, joten halusin löytää sovelluksen jota mahdollisimman monet voisivat käyttää myös soittotuntitilanteiden ulkopuolella. Tiesin jo ennalta Noteworks-pelin, mutta kaipasin peliltä hieman enemmän. Huilusoitoinopettajana toivoin nuotteihin aika paljon muokattavuutta: varsinkin alkeisopetuksessa toivoisin nuottivälin olevan f1-c2, mieluiten f1-f2, mutta monet nuottien oppimiseen tähtäävät pelit alkavat sävelestä c1. Muokattavuutta toivoessani pyrin nimenomaan siihen, että saisimme harjoitella niitä nuotteja jotka ovat tärkeitä sen hetkisiä kappaleita opetellessa. On ylipäätään hyödyllistä tietää, missä viivastolla on c1 tai d1, mutta ihan alkeissa mieluummin keskityn soittotunneilla niihin nuotteihin, joita myös kappaleissa käytetään.
Nuottienopettelupeliltä toivoin siis muutamaa asiaa: muokattavuutta, hauskaa ulkoasua lapsioppilaita ajatellen ja mukaansatempaavaa palkitsevuutta pelaajalleen. Erityisen tärkeää oli, että nuottinimet saa näkyville, eikä tunnistaminen tapahtuisi pianon koskettimistolta.
Tarkempi sukellus peleihin
Noteworks löytyy Azati-yhtiön julkaisemana sekä Android- että iOS-käyttöjärjestelmille. Sitä voi pelata puhelimilla ja tableteilla sekä iPod touchilla. Androidille on saatavilla kaksi versiota: ilmainen rajoitettu versio sekä täysi versio (tämän hetken hinta 3,59€ kertaostona). Ilmaisversiossa pääsee tekemään yhden kentän, jossa tunnistetaan nuotteja välillä c1-g1, täysiversiossa kenttiä on tarjolla 17 puhelimelle, iPadille jopa 21. Pelin nopeutta pystyy muokkaamaan molemmissa versioissa pelaajan taitojen mukaan.
Jungle Music -peli on K0RTXTECH-yhtiön julkaisema peli, ja siitä on saatavilla play-kaupassa kolme versiota: ilmaisen free-version lisäksi löytyy täysi versio neljälle eri pelaajalle (kirjoitushetkellä hinnaltaan 1,79€) sekä pro-versio musiikinopettajille (kirjoitushetkellä 3,69€). Pro-versio mahdollistaa pelaamisen 70 oppilaalle ja sillä pystyy tekemään 20 erilaista mukautettua kenttää nuottiavainta kohden. Ilmaissa ja täydessä versiossa mukautettuja kenttiä pystyy tekemään yhden. Iloinen yllätys oli, että pelin ilmaisversiossa pystyy tekemään kaikkiaan 20 tasolta toiselle etenevää kenttää. Jungle Music ei tarvitse jatkuvaa internet yhteyttä, eikä siinä ole mainoksia. Ilmaisversio on tietysti rajoitteensakin: suurin ongelma tässä on nähdäkseni pelaamiskertojen tiukka rajaus. Peliä pelatessa pystyy tekemään vain viisi virhettä, jonka jälkeen peli lukkiutuu seuraavaksi 18 tunniksi. Ymmärrän, että peli pitäisi jotenkin saada rahoitetuksi ja pelaajat maksaviksi asiakkaiksi, mutta itse katsoisin mieluummin mainoksia. Tällä tyylillä pelin imu ja innostavuus katoaa kokonaan varsinkin pienillä pelaajilla, kun peli ikään kuin rankaisee liian monesta virheestä.
Molemmissa peleissä on pidemmän päälle hieman häiritsevä taustamusiikki alkuvalikossa, mutta sen saa onneksi kytkettyä pois päältä. Nuottinimien näytön voi valita kolmesta vaihtoehdosta: DoReMiFaSoLaTi/CDEFGAB/CDEFGAH.
Ulkoasu ja pelattavuus
Molemmista peleistä huomaa heti pelin kuvakkeesta ja alkuvalikoista, että kohderyhmänä ovat lapset. Kirkkaita värejä ja söpöjä olioita löytyy molemmista. Jungle Musicissa seikkaillaan viidakossa vihreän Kameleontin kanssa ja Noteworks tarjoaa näytölle pienen punaisen Munchy-ötökän ja hurjan tulikoneen. Tekstiä on molemmissa peleissä vain vähän näkyvissä, mikä selkeyttää käytettävyyttä varsinkin pienille pelaajille. Kielivalinnat ovat suppeat molemmissa, eikä suomen kieltä ole valittavana. Toisaalta pelin pelaaminen varmasti onnistuu opettajan ohjaaman ensimmäisen testikerran ja asetusten laiton jälkeen itsenäisestikin, sen verran helpoksi pelin pelaaminen on tehty.
NoteWorks -pelissä yritetään tunnistaa nuottiviivastoa pitkin liukuva nuotti, ennen kuin on liian myöhäistä ja tulikone kärventää nuotin tulenhehkuiseksi. Myös väärin tunnistettu nuotti joutuu tulikoneen ruuaksi. Mitä enemmän näitä tulenhehkuisia nuotteja viivastolle kertyy, sitä vähemmän on myös aikaa tunnistaa nuotti. Oikein tunnistetut nuottipallukat tipahtelevat oikeankorkuisen äänen saattelemana alhaalla nuottia seurailevan ötökän kitaan ja kerrytät samalla myös pistesaldoasi. Lopuksi kun nuotteja on riittävä määrä tunnistettu, ensimmäisessä kentässä 15kpl, myös väärin menneet nuotit tulevat uudestaan pelattaviksi. Kenttä loppuu joko siihen, että kaikki nuotit on tunnistettu oikein ja pääset kentän läpi tai siihen, että olet tunnistanut liian monta nuottia väärin ja viivasto täyttyy tulenhehkuisista nuoteista. Peli on siis ihanan lempeä pelaajaansa kohtaan: uusia yrityksiä tarjotaan, mikä on mielestäni tärkeää varsinkin pientä pelaajaa ajatellen.
Jungle Musicissa tunnistetaan kärpäsen muotoisia nuotteja viivastolta. Viivaston yläpuolella vaanii kenttien edetessä kasvava kameleontti, joka nappaa kielellään oikein tunnistetun kärpäsnuotin suuhunsa. Suurin ongelma Jungle Musicin pelaamisessa on turhauttavuus ilmaisversiossa. Vaikka miten upeasti pelaisit kentän läpi, saat yhdestä kerrasta vain yhden tähden. Näitä tähtiä tarvitaan kolme, jotta pääset seuraavalle tasolle. Joudut tekemään jokaisen kentän siis kolmesti täydellisen oikein. Jos teet yhdenkin virheen kentässä, siihen mennessä keräämäsi pisteet oikean sivun tähtimittarista nollautuvat ja menetät yhden sydämen. Osa kentistä on ”ajastimen” kanssa käytäviä, eli esimerkiksi ensimmäisessä kentässä viimeisellä pelikerralla pitää tunnistaa 12 nuottia täsmällisesti oikein ajassa 1min 15s. Jos virhe tulee esimerkiksi 11. nuotin kohdalla, ei vain ole mitään mahdollisuutta enää saada kenttää tehdyksi ja jälleen menettää yhden sydämen – eli yhden pelikerran viidestä mahdollisesta ja 18 tunnin lukko napsahtaa päälle. Vaikka maksaisikin täysversion kohtuullisen hinnan ja saisi rajattomat yritykset, peli etenee silti tuskastuttavan hitaasti.
Pelillisyyden arviointi
NoteWorks ja Jungle Music tarjoavat molemmat erilaisia tehtäviä ja osatavoitteita, jotka etenevät järkevästi tasolta toiselle. Kehittymistä tapahtuu jokaisen kentän suoritettua, koska kenttien oppimistavoitteet ovat riittävän matalalla: Jungle Musicissa tulee jokaisen kentän välissä yksi opittava ääni lisää. Peleissä on hyvä ”onboarding”: ohjeita ei tarvitse lukea, vaan pelit opettavat pelaajaansa matkan varrella kuin huomaamatta. Esimerkiksi Jungle Musicissa ennen jokaisen tehtävän alkua tulee vielä kertaus tässä tehtävässä käytössä olevista nuoteista ja niiden paikoista viivastolla. Peleissä saa välittömästi palautetta omasta osaamisesta. Jos esimerkiksi valitset väärän sävelen, NoteWorks-pelissä ilkeä tulikone nappaa nuotin kitaansa ja menetät keräämiäsi pisteitä. Tulokset tulevat NoteWorksissä näkyville tähtien muodossa: jos olet osannut kentän erittäin hyvin, saat kolme tähteä. Jungle Musicissa ei pääse etenemään kohti seuraavaa tasoa, ennen kuin nämä kolme tähteä on kentästä saatu. Palkinnot peleissä liittyvät vahvasti edistymiseen, eivätkä ne ole juurikaan näkyviä pelin edetessä. Jungle Musicin palkintona voisi pitää pelihahmon kasvamista pienestä kameleontista aikuiseksi. Päämäärä molemmissa peleissä on selkeä: tarkoituksen ja tavoitteena on sujuvampi nuottien tunnistaminen viivastolta. Tätä kohti molemmat pelit vievät järkevin askelin pelaajiaan.
Play-hankkeessa (https://www.oomc.fi/pelillisyys/05-opetus/, sivu 37) määritetyistä pelillisyyteen liitettävistä käsitteistä mittarit (tulostaulukot ja rankingit) ja yhteisö (yhteistyö ja yhteistoiminta) ei ole näissä peleissä mukana. Ilmaisversioissa omia tuloksia ei pysty vertailemaan muiden pelaajien kanssa, olivat pelaajat sitten tuttuja tai tuntemattomia eikä muiden pelaajien vaikutus muutenkaan näy omassa pelissä. Näiden ominaisuuksien puuttumista peleistä pidän perusteltuna, jos pelit halutaan toimiviksi ilman internet-yhteyttä.
Täyttivätkö pelit toiveeni?
Lähtiessäni tutkailemaan näitä kahta peliä toivoin löytäväni muokattavuutta, hauskaa ulkoasua ja palkitsevuutta. Pelejä läpi käydessäni sain kyllä huomata, ettei kaikkea haluamaansa aina saa, ellei itse tee koko peliä. Molemmat pelit olivat mielestäni ulkoasullisesti mukavan värikkäitä ja lapsille houkuttelevan näköisiä, NoteWorks oli hieman selkeämpi ulkoasultaan ylipäätään. Muokattavuutta löytyisi NoteWorks-pelistä vasta rahan kanssa, mutta en haluaisi velvoittaa vanhempia ostamaan näin lyhyen aikavälin peliä lapsilleen. Arvioisin, että käyttöaika kummallakin pelillä olisi noin ensimmäisen vuoden-kahden vuoden tienoilla soittoharrastuksessa, tärkeimpänä aikana ensimmäinen puoli vuotta. Jungle Musicin ilmaisversiossa riittävä muokattavuus tulee kuvioihin huiluoppilaiden näkökulmasta vähintään kahdeksannen kentän kohdalla. Silloin käytössä on jo nuotteja oktaavin verran, eli c1-c2. Tosin sinne kahdeksanteen kenttään pääseminen vaatii jo aikalailla peliaikaa. Palkitsevuus tai mukaansatempaavuus ovatkin sitten hankalampi arvioida. Minusta pelit ovat hyödyllisiä, mutta pelaisivatko oppilaat näitä vapaa-ajallaan, kun pelejä on tarjolla tuhansia mutta ruutuaika (monella) hyvin rajattua? Veikkaan, että soittotunneilla käytettyinä nämä pelit toisivat mukavan lisämausteen nuottien opiskeluun ja joillakin oppilailla nämä voisivat toimia vaikkapa palkintona hienosti sujuneesta soittotunnista, hyödyllisyydestä tinkimättä.
Kuvat: Jungle Music (K0RTXTECH), NoteWorks (Azati)