Kategoriat
Blogit Etäteknologiat Musiikin etäesittäminen Musiikin etäopetus Musiikin striimaus- eli suoratoistopalvelut

Matka musiikin iloon ja elävään kohtaamiseen etänä

”Voi kun tällaista olisi aina, niin täällä jaksaisi olla pitkäänkin”, kommentoi Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n hoivayhteisö Kotikunnaan asukas, kun häntä vietiin omalle osastolle etäyhteyksin toteutetun musiikki-intervention jälkeen.

MUSE-hankkeeseen liittyvän hoivakotiyhteistyön tavoitteena on ollut järjestää Turun Taideakatemian ja Kotikunnaan välillä verkon kautta toteutettavia musiikkituokioita, joissa panostetaan äänen laatuun sekä hyvään kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa. Musiikkituokioissa yhdistetään Zoomin ja SonoBusin käyttö niin, että kuva välittyy Zoomin kautta ja ääni kulkee SonoBusin kautta. Yhdeksi oleelliseksi tekniseksi asiaksi nousi mahdollisimman nopean verkkoyhteyden saaminen. Nopea yhteys mahdollistaa niin sanotun matalan kynnyksen osallistamisen ja yhdessä musisoimisen samanaikaisesti. Tämän toteutuessa tekniset laitteet palvelevat sisältöä onnistuneella tavalla.

Etämusiikki-interventio kolmelle asukkaalle ja hoitajalle, paikkana Kotikunnaan ryhmähuone
Etämusiikki-interventio kolmelle asukkaalle ja hoitajalle, paikkana Kotikunnaan ryhmähuone. Kuva: Janiina Lehtonen

Millaista opettelua ja testausta tarvittiin?

Kun aloitin projektin Kotikunnaan kanssa, kävi hyvin nopeasti selväksi, että hoitohenkilökunnalla ei ole resurssia keskittyä hankkeen vaatimiin alkutestauksiin hoivakodissa. Onnekseni Kotikunnaassa työskenteli myös muusikko Janiina Lehtonen, joka tuli työparikseni näissä etäteknologioita hyödyntävissä musiikillisissa testauksissa. Janiina piti huolta yhteyksistä Kotikunnaassa ja minä Taideakatemiassa. Niin minulle kuin hänellekin SonoBus oli uusi tuttavuus ja opettelu lähti meillä ihan alusta. Ensin opettelimme yhdistämään Zoom- ja SonoBus -yhteydet. Tuolloin käytimme USB-mikrofoneja äänen jakamisessa.

Lue lisää (Zoom): https://www.oomc.fi/tag/zoom/

Lue lisää (SonoBus): https://www.oomc.fi/tag/sonobus/

Samalla selvitimme Kotikunnaan verkkonopeutta IT-henkilön kanssa, sekä valitsimme kerhotilan etämusiikki-interventioiden toteuttamista varten. Opimme myös testaamaan nettinopeuksia (ks. esim. https://www.speedtest.net), tulkitsemaan lukemia sekä ymmärtämään hieman myös niiden merkityksiä.

Ping (ms) – Pingillä mitataan laitteen saavutettavuutta tietoverkossa. Ping ilmoitetaan yleensä millisekunteina, ja mitä pienempi ping on, sitä pienempi on laitteen ja verkon/palvelimen välinen viive eli latenssi.

Upload Speed (Mbps) – Lähetysnopeus kertoo sen nopeuden, jolla tietokoneen verkkoyhteys pystyy lähettämään dataa ulospäin. Tämä annettu arvo ilmoitetaan megabitteinä sekunneissa.

Download Speed (Mbps) – Latausnopeus kertoo tiedonsiirtonopeuden, jolla verkkoyhteys pystyy vastaanottamaan dataa. Tämäkin arvo ilmoitetaan megabitteinä sekunneissa.

Nopeustestin hyvät lukemat Taideakatemialla
Nopeustestin hyvät lukemat Taideakatemialla. Tämä nettiyhteys saatiin kiinteällä Ethernet-yhteydellä. Kuva: Uli Kontu-Korhonen

Testattuamme totesimme, että langattomien WiFi-yhteyksien kautta emme saa riittävän pientä viivettä siihen, että yhdessä laulaminen olisi miellyttävää. Nettiyhteys parani huomattavasti, kun kytkin tietokoneeni Taideakatemiassa Ethernet-kaapelilla suoraan verkkoon. Viive pieneni selkeästi, vaikka Kotikunnaan päässä netti kulki edelleen langattoman verkkoyhteyden kautta. Nyt ping oli minulla parhaimmillaan 2 ms, ja yhteismusisoiminen alkoi jo olla mahdollista hoivakodin tarpeita ajatellen. Kotikunnaassa ping oli 4–6 ms välillä hoivakodin langattoman verkon kautta.

Millaisia hankintoja tehtiin?

Hyvä äänenlaatu – riittävän pieni viive – liikuteltavat, edulliset laitteet

Tarkoituksenamme oli toteuttaa ja testata Kotikunnaassa kahdenlaisia musiikki-interventioita Zoom–SonoBus-yhdistelmällä:

  1. Pienelle ryhmälle asukkaita (kolme asukasta ja hoitaja)
  2. Yhden hengen huoneeseen (yksi asukas ja omainen)

Sonobus-sovelluksessa kaikkien on käytettävä johdollisia kuulokkeita. Kaiuttimia ei voi äänen kiertämisen takia käyttää, ja langattomat kuulokkeet myös lisäävät viivettä ratkaisevasti. Koska olimme toteuttamassa useammalle kuin yhdelle kuulijalle niin sanottuja matalan kynnyksen etämusiikkipalveluja, tarvitsimme lisää teknisiä laitteita. Tavoitteenamme oli hankkia helppokäyttöiset, edulliset ja helposti liikuteltavat laitteet hoivakodin ja muusikoiden käyttöön.

Hankintalista muodostui tällaiseksi lehtori Sami Sallisen avustuksella ja huomioilla:

Hankintalistalta valittiin hankittavaksi Mac- ja PC-yhteensopivat PreSonus Studio 24c -USB-äänikortit, Behringer HA400 -kuulokevahvistimet/-jakajat ja AKG K-240 Studio -kuulokkeet sekä muutamia välttämättömiä tarvikkeita yllä kuvatuin perustein.

PreSonus Studio 24c -USB-äänikortti
PreSonus Studio 24c -USB-äänikortti. Kuva: Uli Kontu-Korhonen
Behringer HA400 -kuulokevahvistin/-jakaja
Behringer HA400 -kuulokevahvistin/-jakaja. Kuva: Uli Kontu-Korhonen

Kuulokehankinnat toteutettiin Kotikunnaan iäkkäitä asukkaita ajatellen, seuraavan ominaisuudet huomioon ottaen:

  • käytössä miellyttävät, kokonaan korvan peittävät kuulokkeet
  • avoimet tai puoliavoimet, ei täysin ympäristöä eristävät kuulokkeet, jotta hoitohenkilöiden ohjeet kuuluvat tarvittaessa kuulokkeiden läpi
  • tarpeeksi tehokkaat myös pienellä kuulokevahvistinteholla (tarkoittaa käytännössä kuulokkeiden n. 50–100 ohmin nimellisimpedanssia)

Kaikkien kuulijoiden kuulokkeet kytketään samaan kuulokevahvistimeen, jossa on kuulijakohtaiset äänenvoimakkuuden säätimet. Tarvittaessa voidaan myös käyttää pitkiä kuulokejatkojohtoja (esim. 3 m), jotta kuulijat saavat halutessaan etäisyyttä toisiinsa.

Hankintojen kokonaishinta oli n. 600€. Näiden lisäksi settiin tarvitaan tietokone sekä mikrofoni, mikrofonikaapeli ja -teline, mitkä löytyivät molempiin tiloihin ennestään. Lisäksi Kotikunnaassa käytettiin ryhmähuoneen vakiovarusteena olevaa videotykkiä kuvan heijastamiseen seinälle, mikä paransi paljon musiikki-intervention toteutusta. Toisaalta taas tykki aiheuttaa järjestelmään usein tarpeettoman suuren latenssin eli viiveen.

Kotikunnaan ryhmähuone valmiina musiikki-intervention testaamiseen
Kotikunnaan ryhmähuone valmiina musiikki-intervention testaamiseen. Kuva: Janiina Lehtonen

Mietimme, onko tämäkin laitteisto liian monimutkainen hoivayhteisön käyttöön? Onko kyseessä enää matalan kynnyksen toteutus? Kasaamiseen on varattava minimissään 20 minuuttia. Parasta olisi, jos laitteisto olisi pysyvästi valmiina omassa tilassaan. Tällöin sen käyttö olisi sujuvaa ja helppoa.

Alla luetellut säädöt tarkistimme jokaisen verkkosession alussa, Janiina Kotikunnaassa ja minä Taideakatemialla:

Sonobusin Audio-asetukset

  • Input: Studio 24c
  • Output: Studio 24c
  • Sample rate: 44100 Hz
  • Audio Buffer Size: 256 samples (5.8 ms)
    • latenssia eli viivettä voi yrittää painaa vieläkin matalammaksi käyttämällä pienempää bufferia (128, 64, 32 tai jopa 16 samplea)
    • nyrkkisääntönä kannattaa valita pienin bufferiasetus, jolla ääni pysyy täysin häiriöttömänä tai edes siedettävän häiriöttömänä (tämä on aina subjektiivista)
  • Send Quality: PCM 16 bit
  • Preferred Recv Quality: PCM 16 bit
  • Initial Audio

Monitor-säätimestä sai valittua sopivan äänenvoimakkuuden oman äänen kuulemiseen. Tämä teki laulamisesta miellyttävää ja luonnollisen oloista, kun kuulokkeet olivat korvilla.

Zoomin asetukset

  • mikrofoni laitetaan pois päältä, eli mykistetään (muted)
  • Kotikunnaassa käytettiin PC-tietokonetta, johon oli äänikortin käytön takia ladattava ASIO (Audio Stream Input/Output) -ajuri

Lue lisää (ASIO): https://fi.wikipedia.org/wiki/ASIO

Matala kynnys, mutta kenelle?

Matalasta kynnyksestä puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Synonyymisanakirja netissä määrittelee matala kynnys -ilmaisun synonyymeiksi sanat helppo, vaivaton, mutkaton.

Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan etänä toteutettavista matalan kynnyksen musiikkiesityksistä tai -interventioista? Kenen näkökulmaa ajatellaan; asiakkaan, kuulijan, yleisön vai muusikon? Palvelun tarjoajan ja asiakkaan tai yleisön näkemys matalasta kynnyksestä ei ole välttämättä sama. Myös eri kuulijat kokevat matalan kynnyksen toteutukset eri tavoin, oman persoonansa ja kokemuksensa mukaisesti. Jos kuulijalle tarjotaan etänä toteutettu matalan kynnyksen musiikki-interventio, ei toteutus tunnu muusikolle välttämättä helpolta, vaivattomalta tai mutkattomalta. Sosiaalipalveluissa matala kynnys voi tarkoittaa esimerkiksi maksuttomuutta tai että palvelu on sijainniltaan helposti saavutettavissa. Matala kynnys -määritelmä onkin hyvin monimerkityksellinen.

MUSE-hankkeen etämusiikki-interventioissa matala kynnys tarkoitti Kotikunnaan näkökulmasta sitä, että musiikki-interventio toteutuu hoivakodissa, osastojen lähellä olevassa ryhmätilassa. Korona-aikana etuna pidetään myös sitä, että ulkopuolelta tuleva muusikko ei tule paikalle vaan yhteys on verkon kautta. Elävän musiikin läsnäolo ja saavutettavuus, ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä yhdessä musisointi mahdollistuu pandemiasta huolimatta.

Etämusiikki-interventioiden toteutuksista kohti toimintamallia – pedagogiset pohdinnat ja musiikilla koskettaminen

Hoiva- ja hoitoympäristöissä, palvelutaloissa, hoivakodeissa tai sairaaloissa, toteutettavissa musiikkipalveluissa on oleellista monialainen yhteistyö sekä luottamus hoitohenkilökunnan ja muusikoiden välillä. Muusikko vie hoivaympäristöön omaa osaamistaan ja palvelee musiikilla. Muusikko mahdollistaa musiikin kosketuksen myös etäyhteyksin.

Kotikunnaan henkilökunnasta valikoitui hoitajia, jotka nimettiin osastonsa MUSE-vastaaviksi. Tapasimme vastaavien kanssa kaksi kertaa ennen testausinterventioita asukkaiden kanssa. Näiden tapaamisten tarkoituksena oli kertoa hankkeen tavoitteista ja periaatteista sekä kuulla hoitajien näkemyksiä asukkaiden tarpeista ja mahdollisuuksista. Keskustelimme myös musiikista, sen monenlaisista merkityksistä paitsi meille itsellemme, niin myös Kotikunnaan asukkaille. Hoitajat valitsivat interventioon osallistuvat asiakkaat oman kokemuksensa mukaisesti. Vältimme muistisairaiden mukaan ottamista tässä pilottivaiheessa, koska meillä ei vielä ollut kokemuksia, millaista mahdollista hämmennystä nämä tekniset laitteet ja kuulokkeiden käyttö kenties kuulijoissa aiheuttaa.

Ensimmäinen etämusiikki-interventio pidettiin kolmelle hoitajalle, MUSE-vastaavalle. Tavoitteena oli harjoitella ja käytännössä demonstroida Zoomin ja Sonobusin kautta toteutettavaa musiikkituokiota, sekä kuulla hoitajien palautteita ja tuntemuksia intervention jälkeen.

Periaatteita musiikilliseen toteutukseen – muusikon, palvelun tarjoajan havaintoja

Koska kenelläkään ei ollut kokemuksia tämän teknisen kokoonpanon avulla toteutetuista musiikki-interventioista hoivakotiin, päätin aloittaa yksinkertaisella instrumentaatiolla, laulu ja 5-kielinen- ja pikkolokantele. Tällöin pystyin seisomaan paikallani Zoomin kameran ulottuvissa. Musiikilliseen sisältöön valitsin asukkaille olettamiani tuttuja lauluja, joihin kuulijat voivat halutessaan osallistua korvakuulolta. Halusin välttää tekstipapereiden käyttämistä, koska paperi vie liikaa huomiota, rapisee ja häiritsee herkkää vuorovaikutusta ja mahdollista katsekontaktia. Tämän olen kokenut myös livetilanteissa. Lisäksi monilla hoivakodin asukkailla on näköongelmia. Siksi paperin ja tietokoneen tai videotykillä seinälle heijastetun kuvan katsominen vuorotellen ei tuntunut hyvältä ajatukselta näillä iäkkäillä asukkailla.

Etäintervention alkuun oli hyvä antaa riittävä aika tilanteeseen orientoitumiseen. Esittäydyimme ja teimme sinunkaupat, näytin asukkaille oman luokkatilani, kerroin soittimistani ja pyrin luomaan rauhallisen, turvallisen ilmapiirin sekä kuvailin, millainen musiikkituokio on meille tulossa. Janiina auttoi musiikkituokioon osallistuvia kaikissa tilanteissa ja toimi Kotikunnaassa muun muassa kuulokkeiden asettajana sekä volyymitasojen säätäjänä kullekin asukkaalle sopivalle tasolle. Janiina myös huolehti kuulokkeiden desinfioimisesta intervention ennen ja jälkeen. Tilanne oli kaikille uusi, mutta kun kuulokkeet saatiin asukkaiden korville ja ääni jokaisen kuuluville, tuntui siltä, että nämä asukkaat unohtivat kuulokkeet heti. Silmät valpastuivat, ilmeet kertoivat reaktioista ja keskusteluyhteys toimi.

Sonobus-sovellus mahdollistaa sen, että useampi ihminen voi puhua samanaikaisesti ilman että ohjelma katkaiseen puhujien ääntä pois, kuten Zoomissa tai Teamsissa tapahtuu. Tämä vaikuttaa paljon vuorovaikutukseen ja henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi myös pienen ryhmän yhteiseen kokemukseen.

Itseäni yllätti se, miten helposti ja hyvin kaikki lopulta sujui. Pelkäsin huomattavasti pahempaa skenaariota, jossa tekniikka alkaa reistailemaan, asukkaat vierastavat verkkoyhteyttä tai pitävät kuulokkeita häiritsevinä. Näin ei käynyt. Asukkaista osa osallistui aktiivisesti laulamiseen sekä olivat innokkaita kommentoimaan ja keskustelemaan laulujen väleissä. Havainnoin, miten yksi asukas välillä torkahteli, toinen herkistyi ja silmät kostuivat, kolmas taas oli energisesti mukana osallistuen jokaiseen lauluun ainakin joiltakin osin. Hoitajan silmistä näkyi välillä hymyä maskin takaa.

Intervention keston päätin pitää tässä testausvaiheessa riittävän lyhyenä (30 min.) välttääkseni mahdollisen väsymisen etäyhteyteen. Musiikillinen kohtaamisemme sisälsi kuusi laulua välisoittoineen (Suutarin torpassa, Tuuli hiljaa henkäilee, Tula tullallaa, Suomen salossa, Jos sais’ kerran reissullansa ja Lintu lensi oksalle). Valitsin laulut tuttuuden perusteella ja myös siksi, että niissä on kertautuvia säkeitä tai mieleen jääviä toistuvia kertosäkeitä, joihin on helppo osallistua korvakuulolta.

Lisäsin omaan Zoomin taustakuvavalikoimaani lauluihin johdattelevia kuvia (peltomaisema, juhannusruusuja kotitalon pihalla, aitan punamultaseinää, havumetsä). Lisäksi Suomen salossa -laulun kohdalla jaoin Zoomin kautta kaikkien nähtäväksi Terhi Lehtovaaran kehittämän Laulutaulun, jossa on kyseisen laulun sanat sekä Kristiina Elon laulun sanoihin liittyvä kuvitus. Näiden kuvien herättämänä saimme kuulla laulujen väleissä muistoja ja tarinoita asukkailta; muun muassa maanviljelijän muistoja, tarinaa kotitalosta tai epäonnistuneen leikkauksen seurauksista. Joitakin hauskoja, yllättäviäkin kommentteja ja assosiaatioita sanottiin ääneen, muun muassa rantasaunasta, punaisesta ämpäristä ja vanhasta kaivosta, jota yksi asukas kutsui hilpeästi pumpattavaksi Barbaraksi.

Muusikon työkalut, huomaa valkoinen kukka (yhden laulun rekvisiitta). Kuva: Uli Kontu-Korhonen

Sairaala- ja hoivamuusikon tehtävissä muusikko havainnoi, reflektoi ja reagoi erilaisiin tilanteisiin omalla musiikillaan, muuntautuu tilanteiden mukaisesti, improvisoi tarvittaessa, viipyilee ja käyttää aikaa joustavasti sekä aistii kuulijoiden vireystilaa ja vastaanottavaisuutta.

Muusikon näkökulmasta etämusiikki-interventio tuntui livetilanteeseen verrattuna joiltakin osin erilaiselta. Näissä ensimmäisissä Zoom + SonoBus -musiikkituokioissa pitäydyin melko tarkkaan alkuperäisessä suunnitelmassani, koska tilanteessa oli paljon uusia elementtejä. Halusin kuulijoiden havainnoimisen lisäksi myös samalla tiedostaa omat tuntemukseni tässä uudenlaisessa tilanteessa. Miltä minusta tuntuu, mitä aistin kuulijoissa, mihin kommenttiin tartun ja miten varioin musiikkia tilanteiden mukaan.

Näissä matalan kynnyksen ensimmäisissä verkkototeutuksessani en kyennyt käyttämään tilaa vaihtelevasti. En liikkunut tilassa, käyttänyt eri akustiikkoja hyväkseni, en lähestynyt enkä etääntynyt kuulijoista tai käyttänyt eri tasoja kohtaamisessa (polvistuminen, istuminen, seisominen). Zoomin kautta tuleva kuva oli tässä toteutuksessa vain yhdellä kameralla edestä kuvattu, joten seisoin soittaessani ja laulaessani suunnillaan samassa kohtaa koko ajan. Myös mikrofonin etäisyys oli säädetty seisomakohtani mukaan.

Interventioon osallistuneiden kehonkieli välittyi Zoom-kuvan kautta livetilannetta hieman epäselvemmin, mutta keskustelut laulujen väleissä tulivat lähelle ja toimivat hyvin. Muusikon pienetkin kehon liikkeet saavat Zoom-kuvassa suuren merkityksen. Kannustin selkein käsiliikkein interventioon osallistuneita laulamaan, mikä palautteen mukaan oli innostanut rohkeaan laulamiseen, ”hoi laari laari laa”. Pyrin myös pitämään omat silmäni selkeästi auki ja katsomaan avoimesti Zoomin kameraan. Sain kuulla, että Kotikunnaassa mukana olevista tuntui siltä, että muusikko katsoo juuri heitä yksilöinä.

Sonobusin kautta äänen laatu tuntuu ihmeen hyvältä. Myös omiin korviin kuuluva oma laulu ja soitto kuulostaa luonnolliselta ja akustisesti avaralta. Tätä oman äänen kuulemista ja akustista tilantunnetta voi säätää Sonobusin monitor-säätimestä. Kuulokkeet korvillani ei siis tehnyt oman äänen kuulemista ”kaiuttoman umpiomaiseksi” tai tehnyt äänestä tunkkaista, mitä olisin voinut etukäteen olettaa.

Mukava oli jutella ja laulaa”, sanoi hoivakodin asukas.

Antti ja Pirkko Norokallio Kotikunnaan asuinkodin etämusiikki-interventiossa. Kuva: Janiina Lehtonen

Musiikki-interventioon osallistuneilta asukkailta saa rehellistä palautetta, mikä näkyy heidän olemuksessaan. Kokemuksen vaikutuksia saattaa näkyä asukkaiden käytöksessä vielä useita tunteja musiikkituokion jälkeenkin, kenties loppupäivän ajan omalle osastolle palattuaan. Lähihoitaja Nina Kalliomäki kommentoi palautekeskustelussa kolme tuntia etäintervention jälkeen, että ”Sirpa tykkäsi ihan hirveästi ja Veikolle tuli siinä alussa tunteet pintaan. Kirsi ei mennyt päivällä nukkumaan ja on nyt oikein virkeänä osastolla.” (nimet vaihdettu) Muusikko Janiina Lehtonen puolestaan hämmästeli, kuinka luontevia asukkaat olivat tässä etätilanteessa: ”He unohtivat kuulokkeet ja olivat niin ihanan keskittyneitä, 30 minuuttia meni niin nopeasti, että he olisivat jaksaneet vielä pidempäänkin.”

Kevään etänä toteutetuissa pilotti-musiikki-interventioissa saatiin lupaavia ja palkitsevia kokemuksia, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Syksyllä 2022 toimintaa jatketaan niin, että toteutuksiin tulee mukaan Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian musiikkipedagogiopiskelijoita. Tällöin osallistavien laulujen lisäksi musiikki-interventioihin lisätään myös esityksellisiä ”musiikkilahjoja”.

Euroopan unioni - Euroopan sosiaalirahasto
Vipuvoimaa EU:lta
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Uli Kontu-Korhonen
Uli Kontu-Korhonen
päätoiminen tuntiopettaja | Turun ammattikorkeakoulu

Yksi vastaus aiheeseen “Matka musiikin iloon ja elävään kohtaamiseen etänä”

Erinomainen kirjoitus, josta käy ilmi miten monipuolisesti ja ammatillisesti vaativaa hoivamusiikin alalla toimiminen on. Hoivamuusikko ei todellakaan kierrä hoitolaitosten osastoilla jotakin rallattelemassa, vaan asiakkaan/potilaan tervehdyttävä kokemus on kaikessa johtotähtenä. Kontu-Korhosen paneutuminen musiikkihetkien toteuttamiseen myös teknisesti mahdollisimman laadukkaasti ja vuorovaikutusta häiritsemättömästi on ihailtavaa ja kertoo miten tärkeästä ja vaativasta alueesta on kyse. Tällaisilla eväillä toiminta on palkitsevaa kaikille osapuolille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *