Tässä kirjoituksessa pohdin ja vertailen pianonsoiton oppimisympäristöjen ja opetustapojen eroja, hyötyjä ja heikkouksia verrattuna perinteisiin lähiopetukseen akustisilla soittimilla. Havainnot perustuvat pääosiin omiin kokemuksiin erilaisissa opetusympäristöissä Sibelius-Akatemian sekä TAMKin vapaan säestyksen lehtorina. Haastattelin myös Sibelius-Akatemian lehtori Toni Mäkistä hänen kokemuksistaan vapaan säestyksen ja pianonsoiton ryhmäopetuksesta digipianoluokassa.
Mukana on neljä erilaista opetusympäristöä, joita tarkastelin:
- lähietäopetus ryhmässä,
- etäopetus,
- lähiopetus ja
- lähiopetus akustisilla soittimilla teknologiaa hyödyntäen.
1. Lähietäopetus ryhmässä
Muun muassa vapaan säestyksen alkeiden opetuksessa pianolla on ollut jo pitkään käytössä erilaisia sähköpianoihin ja kuulokekuunteluun perustuvia ratkaisuja, joilla on mahdollistettu soiton ryhmäopetus yksilöllisesti muita häiritsemättä. Tällaisesta opetustilanteesta olen lanseerannut uuden termin, lähietäopetus. Lähietäopetuksessa käytettävät tekniset ratkaisut perustuvat kielistudiotyyppisiin laitteistoihin, joissa jokaisella opiskelijalla on oma soitin, kuuntelu sekä kommunikointi opettajan kanssa tapahtuvat kuuloke/mikrofoni -headseteillä. Opettaja on samassa luokkatilassa opiskelijoiden kanssa, ja näin ollen hän voi tarvittaessa siirtyä yksittäisen opiskelijan luo antamaan tarkempia ohjeita.
Sibelius-Akatemian Pitäjänmäen toimipisteeseen rakennettiin digipianoluokka mittatilaustyönä 1990-luvulla, varustukseen kuuluivat täysimittaiset digipianot, jotka oli kytketty MIDI-yhteydellä opettajan tietokoneeseen. Luokan toimintaideana oli se, että perustoiminnan lisäksi soittoa voitaisiin taltioida MIDI-tallenteina tai audiona. Luokkaan oli rakennettu äänityskäyttöä ajatellen myös ns. kelluva lattia, joka vaikutti kuitenkin aika yliampuvalta ratkaisulta, tilassa ei muistaakseni koskaan taltioitu akustista ääntä, se toimi lähinnä ryhmäopetustilana. Tilassa oli myös mahdollisuus opettaa musiikin hahmotusaineita, kuten säveltapailua ja teoriaa, jolloin asioiden opettelussa ja konkretisoinnissa voitiin käyttää apuna digipianoja.
Opetin itse 2000-luvun taitteessa vapaan säestyksen alkeisryhmiä Sibelius-Akatemian Pitäjänmäen toimipisteen digipianoluokassa, jolloin opintoihin sisältyvä alkeiskurssi toteutettiin opetusresursseja säästäen ryhmäopetuksena. Aiemmin vapaan säestyksen opetus oli tapahtunut henkilökohtaisena opetuksena tai kahden, kolmen oppilaan ryhmissä akustisilla pianoilla. Tämä ei ollut kovin tasapuolista oppilaita ajatellen, pianistisissa valmiuksissa sekä vapaan säestyksen aiemmassa harrastamisessa oli opiskelijoiden välillä suuria eroja. Opettaja joutui myös opettamaan samaa perusasiaa useaan kertaan, miltä säästyttiin opetuksen siirtyessä ryhmätunneiksi, ryhmissä oli 6–8 opiskelijaa kerralla.
Ryhmäopetustilan tarjoama uusi pedagoginen mahdollisuus vapaassa säestyksessä oli itselleni mm. MIDI- ja audiotallenteiden käyttö kappaleiden rytmi- ja orkesteritaustoina. Sen aikaista uutta tekniikkaa edustivat mm. DAT-nauhurit, jolla saatiin toistettua (ja taltioitua) CD-tasoista ääntä. Taustojen kanssa soitettaessa saatiin myös kokemusta yhteismusisoinnista ja pianistin roolista osana yhtyettä. Perinteisen metronomin korvaavat rytmitaustat tekivät harjoittelusta mielekkäämpää ja opettivat kuuntelemaan pulssia paremmin. Taustat olivat myös väsymätön ”harjoituskumppani”, jonka kanssa harjoituksia voitiin toistaa tarvittava määrä. Ryhmässä voidaan myös harjoitella esim. improvisointia siten, että tehdään oppilaista pareja, joista vuorotellen toinen komppaa ja toinen soittaa sooloa.
Ryhmäopetukseen soveltuvassa digipianoluokassa opettajalle tarvitaan mikseri, jonka kautta voidaan kuunnella oppilaiden soittoa, kommunikoida yksilöllisesti tai koko ryhmän kanssa. Mikserin kautta voi myös soittaa oppilaille musiikkiesimerkkejä joko opettajan pianolla tai muista äänilähteistä. Tällaisia laitteistoja, jotka sisältävät opettajan mikserin sekä oppilaiden yksiköt, on ollut mm. Korgin, Rolandin ja Kawain tuotevalikoimissa, kaksi viimeksi mainittua ovat identtisiä toiminnoiltaan ja ulkonäöltään. Laitteistoa voidaan käyttää myös muiden sähkösoitinten opetuksessa, esim. digirummut, sähkökitara ja -basso. Viime mainittujen kytkemiseen kannattaa käyttää sopivaa etuastetta, joissa on efektejä ja vahvistinmallinnus.
Korgin oppilaan yksikkö edestä. Kuva: KORG Inc. 
Korgin oppilaan yksikkö takaa. Kuva: KORG Inc.
Sibelius-Akatemiassa mm. vapaata säestystä opettava Toni Mäkinen käyttää ryhmäopetuksessa uudistettua digipianoluokkaa, hänellä on käytössä muun varustuksen lisäksi videokamera opettajan pianon koskettimiston päällä (myös TAMKin digipianoluokassa on käytössä vastaavanlainen ”käpäläkamera”). Videotykille saadaan yhtaikaisesti kuvaa useammasta lähteestä videosplitterin avulla, esim. nuottikuva ja koskettimisto videokameralla. Tonin oppilailla on mukana tunneilla oma tietokone, jolloin materiaalin jako opetustilanteessa on helppoa. Koska oppilaiden taitotasoissa on eroja, on Toni tehnyt samasta aihepiiristä sovellettua materiaalia helposta vaikeampaan versioon, jolloin jokainen voi tehdä harjoitteet oman osaamisensa mukaisesti. Esimerkit harjoiteltavasta materiaaleista ovat myös myöhemmin oppilaiden katsottavissa opettajan tekemiltä videoilta, joissa soitto on kuvattu koskettimiston päällä olevalla kameralla. Tämä mahdollistaa itsenäisen harjoittelun ja opiskelun, opettajan palautteen saaminen ja tarkentavien kysymysten esittäminen ei tällöin kuitenkaan ole mahdollista reaaliaikaisesti.
2. Etäopetus
Kun vuoden 2020 alkutalvella alkoi pandemian aiheuttama lähiopetuskielto, pääsin aloittamaan etäopetuksen jo pitkään käyttämilläni pedagogisilla ryhmäopetusmetodeilla, mutta käytössä oleva välineistö sekä välimatka oppilaiden ja opettajan välillä muuttuivat. En ollut aiemmin opettanut mitään etänä, joten siirtyminen opettamiseen ja kommunikointiin pelkän tietokoneen kautta oli uusi opeteltava asia. Digimentorimme Matti Ruipon ohjeilla sain rakennetuksi Zoomin kautta toimivan etätyöpisteen kotiin, jossa varustuksena oli digipiano (sen päällä videokamera), puhemikrofoni sekä tietokone äänikortteineen. Tietokoneen äänikorttiin (jossa on vain yksi stereokanava sisääntulevalle signaalille) kytkin vielä erillisen mikserin, jonka kautta sekä puhemikrofoni että digipiano liitettiin tietokoneen äänikorttiin.
Etäopetus on tavallaan lähietäopetusta tietokoneyhteyksin, erona on se, että ei edellytetä läsnäoloa samassa tilassa, eikä tiloja tarvitse varustaa ryhmäopetuskäyttöön. Opettajalla on mahdollisuus opettaa etänä isompaa ryhmää kerralla, halutessaan hän voi kuunnella ja ohjata jokaista ryhmän opiskelijaa myös yksilöllisesti esim. Zoom-ohjelman Breakout Rooms -toimintaa käyttämällä. Käytettäessä tietokoneita verkkoyhteydellä on myös helpohkoa jakaa sähköisessä muodossa olevaa opetusmateriaalia, tämä vaatii kuitenkin usein opettajalta aktiivisuutta ja perehtyneisyyttä sopivan materiaalin valintaan tai sen tekemiseen itse.
Lue lisää (Zoom): https://www.oomc.fi/tag/zoom/
Pedagogisessa mielessä etäopetuksessa on omat hankaluutensa, esim. reaaliaikainen kommunikointi on usein hankalaa (tätä voidaan helpottaa käyttämällä esim. SonoBus-sovellusta). Hyvälaatuinen ääni vaatii myös hyvän mikrofonin sekä hyvän soittimen, pelkällä tietokoneen mikrofonilla ei varsinkaan musiikin opetus onnistu. Tietokoneen välittämä yksipuolinen kuvakulma ei anna riittävää informaatiota vaikkapa huonosta soittoasennosta, jolloin siihen ei tue kiinnittäneeksi huomiota. Myös tietoliikenneyhteyksien epävarma toiminta haittaa opetuksen sujuvuutta, varsinkin käytettäessä langatonta verkkoa. Etäyhteydessä reaaliaikainen yhteismusisointi vaatii nopeat yhteydet sekä sopivan ohjelmiston, jotka yleensä on tarkoitettu korkeakoulujen väliseen toimintaan (esim. LoLa ja Nimbra). Akustisen soittimen ollessa kyseessä osapuolet tarvitsevat myös sopivan soittotilan ja riittävän laadukkaan mikrofonin, ja kuunteluun hyvät kaiuttimet tai kuulokkeet. Etäyhteyteen käytettävän videoneuvotteluohjelman ääniasetusten pitää myös sopia musiikin välittämiseen, usein ääniasetukset on optimoitu häiriöttömään puheäänen toistoon.
Lue lisää (SonoBus): https://www.oomc.fi/tag/sonobus/
Lue lisää (LoLa): https://www.oomc.fi/tag/lola/
Lue lisää (Nimbra): https://www.oomc.fi/tag/nimbra/
3. Lähiopetus
Lähiopetus lienee edelleen yleisin soitonopetusmenetelmä, vaikka nykyään oppia ja tietoa haetaan paljon myös internetin palveluista ja sekalaisista opetusvideoista. Lähiopetuksen parhaita puolia on se, että opettaja ja oppilas ovat samassa tilassa lähekkäin, kommunikointi on sujuvaa sekä viiveetöntä, esimerkkien näyttäminen on helppoa. Opetus on useimmiten yksilöopetusta, jolloin oppilas saa osakseen opettajan jatkuvan sekä jakamattoman huomion. Teknisten laitteiden käyttö ei myöskään häiritse opetustilannetta, kommunikointi on reaaliaikaista ja yhteissoitto onnistuu viiveettä. Soitetaan tai lauletaan akustisesti, nyanssit kuuluvat hyvin ja opettajalla on mahdollisuus tarkkailla paremmin soittoasentoa ja -tekniikkaa.
4. Lähiopetus akustisilla soittimilla teknologiaa hyödyntäen
Tampereen ammattikorkeakoululla on kehitetty lähiopetusta teknologiaa hyödyntäen Hämeenpuistossa sijaitsevassa pianopedagogisessa laboratoriossa. Tilassa on kahden flyygelin lisäksi useampi videokamera, joilla voidaan soittajaa kuvata eri kuvakulmista. Soittimien päällä on isot monitorit, joihin voidaan valita reaaliaikaista videokuvaa eri kameroista. Näin opiskelija pääsee näkemään esim. omien käsien ja vartalon asennon eri kuvakulmista, joita ei muuten näkisi. Kuvasta voidaan analysoida esim. ranteen ja käsivarren liikettä sivusta tai ylhäältä, näin saadaan parempi käsitys soiton anatomiasta. Tilaa voidaan hyödyntää myös muiden soittimien opetuksessa, kameroita voidaan siirtää ja suunnata tarpeen mukaan. Kameroiden kuva voidaan tallentaa tietokoneelle, joten oppilas saa halutessaan videotallenteen omasta oppitunnistaan, jolloin opetettua asiaa voi katsella myöhemmin ja palauttaa mieleen tunnilla vastaan tulleet asiat.
Pianopedagogisen laboratorion toinen flyygeli on Yamahan Disklavier, jonka etuna on mahdollisuus tallentaa soitto MIDI-tiedostona. Tiedosto voidaan toistaa siten, että flyygeliin asennettu mekaaninen koneisto soittaa kappaleen pianolla alkuperäisen esityksen tapaan. Kaikki soittotapahtumat, kuten koskettimiston liike ja pedaalien käyttö, toistuvat alkuperäisen kaltaisina. Tätä toimintaa käytetään myös etäopetuksessa, jossa opettajan soittama esimerkki voidaan lähettää tiedostona oppilaalle, jolla on käytössä samanlainen Disklavier-flyygeli. Esitys on autenttinen kopio alkuperäisestä soitosta, mutta nyansseihin voi vaikuttaa se, että soittimien koneistojen säädöt eivät ole identtiset, jolloin yksityiskohdat eivät toistu täydellisesti samanlaisina eri soittimella. Myös tilan akustiikka vaikuttaa esim. siihen, miten paljon soittaja käyttää sustain-pedaalia, eri akustiikassa määrä vaihtelee.
MIDI-tiedon saaminen antaa myös mitattavaa tietoa, jota voidaan hyödyntää esim. soittajan ergonomiaa mitattaessa lihastensiomittareiden avulla. Tästä aiheesta löytyy myös opinnäytetyö kahden TAMKin musiikin sekä terveysalan opiskelijan yhteistyönä:
Hytönen, A., Huomo, R. & Häkkinen, R. (2014). Musiikillisen jännitteen ja lihasaktivaation välinen yhteys Brahmsin rapsodiassa op.79 nro 1. AMK-opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012425
