Siihen aikaan kun itse opettelin jazzmusiikin alkeita, olivat Jamey Aebersoldin komppilevyt kovassa käytössä. Ne olivat CD-muodossa julkaistuja oikeiden soittajien äänittämiä play-along -äänitteitä jazzstandardeista, tyypillisesti kokoonpanolla piano, basso ja rummut. Komppinauhan päälle oli mahdollista treenailla omalla soittimellaan melodioita ja improvisoituja sooloja. Piano ja basso oli panoroitu äärivasemmalle ja -oikealle, joten esim. pianistit pystyivät halutessaan kuuntelemaan vain rumpu- ja bassoraitaa kytkemällä toisen stereokanavista pois päältä.
Aebersold-levyjä sai lainattua kirjastosta CD-muodossa ja kopioitua C-kasetille tai myöhemmin MiniDiscille. Nykyään 2020-luvulla kaikki näistä formaateista ovat enemmän tai vähemmän retroa, kuten myös Jamey Aebersoldin julkaisut, vaikka viimeksimainittuja näyttää edelleenkin olevan saatavilla.
Lue lisää (Aebersold Play-a-Longs): https://www.jazzbooks.com/mm5/merchant.mvc?Screen=CTGY&Category_code=aeball
iReal Pro
Tällä hetkellä Aebersoldin play-alongien suosituin vastine on iReal Pro, usealla eri alustalla pyörivä sovellus, jonka avulla voi niinikään harjoitella jazzstandardien tai muiden kappaleiden soittoa komppisektion kanssa.
Sovellus ei sisällä äänitettyä soittoa vaan on sekvensseripohjainen komppikone, joka soittaa minkä tahansa antamasi kappaleen tai sointukierron komppiosuudet valitsemillasi soitinäänillä.
Tässä on sekä hyviä ja huonoja puolia: tällainen sovellus ei voi koskaan kuulostaa yhtä musikaaliselta tai svengata yhtä inhimillisesti kuin oikeat muusikot Aebersoldin komppinauhoilla. Toisaalta iReal Prossa kappaleen tempoa, sävellajia, soittotyyliä ja soittimien keskenäistä balanssia voi muuttaa vapaasti, toisin kuin ennalta äänitetyissä play-along -nauhoissa.
Lue lisää (iReal Pro): https://www.irealpro.com/
iReal Pro on jazzmusiikin opiskelijalle samalla myös helposti mukaan otettava painettujen fakebookien tai irtonuottien korvike, vaikkakaan se ei sisällä kappaleiden melodioita, ainoastaan sointukierrot. iRealin viehättävyys harjoitusapurina ja kannettavana Real Bookina on juuri helppokäyttöisyydessä: kun olet ladannut sovelluksen puhelimeesi, sinulla kulkee mukanasi missä tahansa yli tuhannen jazzbiisin kirjasto, eikä sen käyttö taustanauhana voisi olla yksinkertaisempaa: valitaan biisi ja painetaan play.
iRealin biisivalikoima on laaja, “main playlist” sisältää 1400 biisiä jazzkategoriassa ja lisää muissa genreissä. Jos haluttua kappaletta ei näiden joukosta löydy, on hyvin mahdollista että joku käyttäjä on siitä ehtinyt tehdä jo oman iReal-version ja ladata sen sovelluksen omille foorumeille, josta se on vapaasti ladattavissa omaan käyttöön. Jos kappaletta ei löydy foorumiltakaan, onnistuu siitä uuden komppilapun tekeminen sovelluksessa aika pienellä vaivannäöllä.
Jos idea soittamisesta robottimaisen sekvenssitaustan kanssa tuntuu vastenmieliseltä, voit ajatella sovellusta enemmänkin “visuaalisena metronomina”: voit valita rumpuraidan asemasta esimerkiksi vain klikin 2. ja 4. iskuille. Voit mutettaa muut soittimet kokonaan, jolloin käytössä on biisin sointulappu joka näyttää klikin kanssa missä kohtaa biisiä ollaan menossa. Jos soitat esim. puhallinsoitinta, kokeile tämän lisäksi avata pianokanava ja vaihtaa tyyliksi “Long Notes”, jolloin kuulet klikin ja taustalla olevan harmonian pitkinä ääninä. Olen itse pianisti, joten en käytä iRealin pianoääntä – sen sijaan minulla on käytössä basso ja rummut/klikki. Koneen soittamat bassokuviot eivät toki korvaa oikeaa soittajaa, mutta ne ovat parempi kuin ei mitään – niiden avulla on mahdollista harjoitella bassolinjan päälle improvisointia tai komppaamista.
iReal Pro pintaa syvemmältä
Seuraavassa muutamia iReal Pron ominaisuuksia, joista voi olla apua omaan harjoitteluun:
Looppaaminen
Looppaustoiminnolla voit toistaa mitä tahansa osaa kappaleesta maalaamalla halutut tahdit ja painamalla playta. Tämä on hyvin käyttökelpoinen toiminto, kun kappaleessa on yksi selvästi haastavampi osa, jota on syytä treenata erikseen. Olen itse soveltanut looppaamista myös kokoamalla yhteen lead sheetiin kokoelman erilaisia sointukadensseja, joita on tarkoitus soittaa nimenomaan looppaustoiminnolla eri sävellajeista.
Automaattinen transponointi
Kappaleen voi helposti transponoida mihin tahansa sävellajiin, mutta normaalin transponointitoiminnon lisäksi sovelluksessa on valittavana “automaattinen transponointi”, joka transponoi kappaleen halutun määrän ylös- tai alaspäin jokaisen kertauksen jälkeen. Voit asettaa playerin vaihtamaan sävellajia joka kertauksella miten monta sävelaskelta tahansa. Kaikki sävellajit tulee käytyä läpi, jos transponointi laitetaan esim. puoli sävelaskelta ylöspäin tai puhdas kvintti ylöspäin. Esim. Bill Evansin sävellys Comrade Conrad, jossa transponoidaan joka säkeistön jälkeen kvintillä ylöspäin, toimii hienosti suoraan iRealin säestämänä.
Automaattinen tempon lisäys
Samalla tavalla kuin transponoinnissa, playerin voi asettaa lisäämään tempoa automaattisesti 1:n ja 20:n BPM:n välistä joka kertauksessa. Tätä voi käyttää myös looppaamisen kanssa harjoiteltaessa vaikkapa neljän tahdin sointuprogressiota.
Oman soiton äänitys
iRealissa on itsessään myös mahdollisuus äänittää omaa soittoaan taustan päälle, ja tallentaa äänitys audioraitana tai lähettää se eteenpäin. Tämä vaikuttaisi erinomaiselta ominaisuudelta esim. opetuskäytössä, jolloin oppilas voisi kotonaan äänittää pari chorusta improvisoitua sooloa ja opettaja kommentoida. Omien testaukseni (MacBook ja langalliset kuulokkeet) perusteella ohjelman tallentamassa audioraidassa komppiraita ja oma äänitetty raita eivät ole kuitenkaan aivan synkassa, vaan oma äänitys tulee ajallisesti hieman jäljessä – tästä syystä tämä ominaisuus on jäänyt itseltäni käyttämättä.
iReal Pro ja Zoom etäopetuksessa
Itse olen käyttänyt iReal Prota etäopetuksessa yksinkertaisesti jakamalla ruudun Zoomissa oppilaan nähtäväksi. Voin soittaa itse malliksi omalla koneella pyörivän iRealin säestyksellä, mutta jos haluan itse kuulla oppilaan soittoa ilman latenssia, taustan pitää tulla myös hänen koneeltaan. Tämä onnistuu lähettämällä kappaleen sointulappu iReal-muodossa oppilaalle sähköpostissa tai vaikkapa Zoomin chatissa. Oppilas avaa sen omassa iReal-sovelluksessa ja jakaa näytön/ohjelman audion omassa Zoomissaan. Jos oppilaalla ei ole iReal-sovellusta, toinen mahdollisuus on tallentaa tausta iRealista audiona (WAV/AAC), ja lähettää oppilaalle.
Olen käyttänyt sovellusta myös ilman komppausominaisuutta esim. sointuprogressioiden opetteluun eri sävellajeissa. Olen luonut sointukadensseja sisältäviä sointulappuja, joita on helppo transponoida eri sävellajeihin harjoiteltaessa. Alustana voi soveltaen käyttää myös jotain valmiina löytyvää jazzstandardin sointukiertoa. Jos ollaan opettelemassa esim. jotain tietyntyyppistä dominanttisointua, valitaan yksittäinen biisi, mutta päätetään että jokaiseen dominanttisointuun täytyy soittaa tuo tietty käännös tai hajotus. Kun kappaleen soinnut on kerran soitettu läpi, transponoidaan satunnaisesti johonkin toiseen sävellajiin ja soitetaan soinnut uudestaan.
iReal-sointulapun voi jakaa (export) MusicXML-muodossa, ja avata jälkeenpäin esim. Sibeliuksessa tai MuseScoressa. Sointulapun voi tarvittaessa jakaa myös PDF- tai JPG-tiedostona lähetettäväksi esim. sähköpostissa. Silloin kun toimitaan lähiopetuksessa samassa luokkahuoneessa, iReal-sointulappuja on helpointa siirtää langattomasti AirDropilla Applen laitteiden kesken. iReal Pron foorumeilta löytyy myös erillinen Teachers Lounge, jossa keskustellaan sovelluksen opetuskäytöstä.
Lue lisää (iReal Pro Teachers Lounge): https://www.irealb.com/forums/showthread.php?18085-TEACHERS-LOUNGE-Music-Instruction-and-iReal-pro
iReal Pro, real bookit ja repertuaarin sekä jazzkulttuurin ylläpitämisen ongelmat teknologiayhteiskunnassa
Freelancereiden keikkaelämää ja harjoittelua helpottavat keksinnöt muuttuvat ulkoasultaan ja välineeltään vuosikymmenestä toiseen, mutta kappaleesta selviämiseen tarjottujen pika-apuvälineiden peruslähtökohta on pysynyt jokseenkin samana. Ihmisikä on pisimmilläänkin melko lyhyt, ja korvakuulolta omaksuminen vaatii oikeaa tahtotilaa sekä ajan- ja elämänhallintakykyä, mihin ei nykypäivän muusikolla välttämättä ole rahkeita. Varsinkin, jos kappaleen pitäisi soida viiden minuutin kuluttua, tai eri sävellajista kuin mistä sitä on ensisijaisesti harjoiteltu, ja niin edelleen. Etenkin tilanteessa, jossa kappale on ventovieras, mutta sen pitäisi soida joko maksavalle yleisölle tai jamitilanteen kanssasoittajille mahdollisimman pian, ovat kaikki apuvälineet tervetulleita. iReal Pro -applikaation historiaa voidaan jäljittää nimensä Real-osan kautta. Tämä teksti on kirjoitettu jazzrepertuaarin näkökulmasta, mutta toki iReal-musiikkikirjasto tarjoaa apua muihinkin tyyleihin.
Ennen tämän päivän real bookeja oli soittajan valinta ns. fake book, joiden historia polveutui mm. 40-luvulla alkaneeseen radioiden musiikkitarjonnan helpottamiseen tarkoitettuun Tune-Dexiin. Se sisälsi kappaleiden julkaisutietoja, mutta ennen kaikkea kappaleen sointuja ja melodiaa. Tune-Dexeistä jalostuivat ensimmäiset ns. fake bookit, joita viisikymmentäluvulle tultaessa oli Yhdysvalloissa käytössä monenlaisia, kaikki toki laittomia. Lead sheet -tyyppisten laillisten nuottikokoelmien julkaisutoiminta ei ollut tuolloin vielä kovin järjestelmällistä. Sana “fake book” tulee verbistä “to fake it”, tarkoittaen improvisointia vanhassa slangimielessä. Siihen tarkoitukseen lead sheet on kustannettua yleensä laulu- ja pianosatsia sisältävän nuotin, tai vaikka jostain levytyksestä tehtyä kokonaistranskriptiota, huomattavasti parempi.
1970-luvulla Berklee College of Musicissa syntyi ajatus uudesta kappalekokoelmasta muusikoiden tarpeisiin, aikomuksena sisällyttää teokseen myös aikalaisten sävellyksiä. Kyseinen ensimmäinen “virallinen” Real Book tehtiin oppilastöinä, sitä jaettiin salamyhkäisesti, ja se oli edelleen laiton. Muitakin laittomia kappalekokoelmia oli, kuten yllä näkynyt Spaces-sarja. Ennen 1980-luvun lopulla syntyneitä laillisia Chuck Sherin tiimin aikaansaamia New Real Bookeja oli tämä laiton, ulkoasultaan vaihteleva ja virheitä sisältänyt soittajan apuväline yleinen tapa päästä helposti käsiksi soitettavaan materiaaliin. Real Bookia päivitettiin ajoittain, sen ollessa kuitenkin edelleen laiton. Sen rinnalle ilmestyi myös mm. The Real Vocal Book. Myöhemmin alkuperäisestä Real Bookista tuli laillinen ja suurmittaisesti korjattu versio, kuudes painos, jonka etukannen fontti on kopio alkuperäisestä, ja nuottikuvan ulkoasu on romanttisesti kopioitu yhden alkuperäisen kirjan tekijän käsialasta.
lähde: https://99percentinvisible.org/episode/the-real-book/
Mainittakoon tässä vaiheessa, että oppilastyönä laittomasti tekemisen kulttuuria jatkettiin 1980-luvulla Ruotsissa Slick Book 1:n ja 2:n kautta, joista tekijät omien tietojeni mukaan jäivät joko kiinni tai laillisen kaltainen myyminen joka tapauksessa lopetettiin. Kyseiset kirjat sisältävät ihailtavan kokoelman sofistikoitunutta populaarimusiikkia kuten AOR:a, west coast -sävyjä sekä fuusiota. Olen moisesta musiikinopiskelun alakulttuurihistoriasta erittäin kateellinen.
Real bookit ovat tänä päivänä kustannettuja ja laillisia, lähinnä soinnut, melodian ja mahdolliset laulun sanat, sisältäviä kokoelmia amerikkalaisia jazzmuusikoiden hyväksi havaitsemia kappaleita. Chuck Sher Publishing julkaisi kokoelman, etunenässä The New Real Book (Chuck Sher Publishing, 1988. Lyhennän tästä eteenpäin NRB1) -nimikkeellä kulkeneita kirjoja 1990-luvulle tultaessa, siinä missä Hal Leonard Publishing kaappasi alkuperäisen Real Bookin sisällön ja kappaleet, hoitaen lakipuolen kuntoon ja siistimällä ulkoasua sekä lapuissa olleita virheitä tai muita epäkohtia. Nk. jazzstandardien lisäksi seassa on uudempia sävellyksiä niin jazzin kuin latinalais-amerikkalaisen musiikin sekä muusikoiden suosiossa olevaa poppia, kuten vaikka Stevie Wonderin tuotantoa. Viihteellisempää uutta ohjelmistoa perusteltiin keikkamuusikoiden arjesta kummunneen “play something we can dance to” -pyynnön siivittämänä ihan aiheellisesti. Kaiken kaikkiaan real bookien markkinat keikkamuusikoiden tarpeisiin, varsinkin aikana ennen suoratoistopalveluita, on ollut perusteltu. Siksi niistä soittaminen sekä harjoittelu- että keikkatilanteessa on edelleen tätä päivää, mutta mikä on kätevyyden hinta oppimisen näkökulmasta?
Jazzmuusikoita kiinnostavat standardikappaleiden sekä vakiintuneiden jazz-alkuperäissävellysten detaljit, että niiden eri soittotavat ja versiot. Kysymys tässä vaiheessa kuuluu että kuinka syvällisesti materiaalin laatimisessa on näitä otettu huomioon? NRB1 ilmoittaa seikkaperäisesti toimikunnan metodit ja lähteiden käsittelypolitiikan. Koskien sointujen alkuperää ilmoittaa NRB1 käyttäneensä kappaleesta maksimissaan kahdeksaa eri levytettyä versiota keskiarvon johdattamiseen, samalla turvautuen mahdollisiin julkaistuihin alkuperäisversioihin sekä elossaolleiden säveltäjien alkuperäisiin lappuihin. Muiden tekemiä transkriptioita ei oltu käytetty. Levytettyjen versioiden painoarvoa on mitattu neljällä muuttujalla:
- Historical importance and influence: ajan saatossa klassikoiksi muodostuneet ja myöhempiin versioihin vaikuttaneet levytykset.
- Agreement with other sources: versiot jotka poikkeavat huomattavasti muista on jätetty vähemmälle huomiolle.
- Clarity and consistency: levytykset, joista saa selvää, ja joissa on johdonmukaista soittoa, painottuvat. Tämä tarkoittanee sitä, että soitossa mahdollisesti tapahtuneita pikkumokia ei pyritä ottamaan nuotinnuksessa huomioon.
- Applicability to small-group setting: esimerkiksi big bandille tarkoitetut harmoniset tai sektiolähtöiset ratkaisut jäävät armotta sivuun, jos koetaan, ettei niitä voida soveltaa pienyhtyeillä.
Jazzstandardien ylöskirjoittamisessa on tehty arvovalinta liittyen niiden soittotapaan kirjan tekovaiheeseen tultaessa.
“An early choice was made concerning the standards: that their charts, while conveying the composer’s intent, should also reflect modern common practice – how the tune is commonly performed today, as demonstrated in recordings by jazz artists.”
NRB1, Musical Editor’s Foreword, ii
Näin ollen esim. Stella By Starlightin nuotin ensimmäinen sointu on Miles Davisin yhtyeen käyttämä #4:ltä rakentuva puolidimi, ei ensimmäiselle asteelle rakentuva dimisointu kuten alkuperäisessä. Ensinmainittu soittotapa on vakiintunut muusikoiden keskuudessa, siispä on ollut turvallista painaa se. Näin on myös toimittu kappaleiden sävellajien suhteen, soittajien ja laulajien keskuudessa vakiintuneet sävellajit painottuvat. Hyvin usein nuoteissa on myös ensisijaisiksi tarkoitettujen sointujen päällä vaihtoehtoisia sointuja, niin real bookeissa kuin iRealissa. Melodioiden notatoinnissa on suuressa osaa kappaleista vedetty mutkat suoriksi. Melodian rytminen variointi on niin yleistä, ja painetuissa nuoteissa käytetään joskus vanhentuneita rytmimerkintöjä (esim. pisterytmi ilmaistaessa kolmimuunteista kahdeksasosaparia). Tämän lisäksi vastuu melodian rytmisestä ilmaisusta varsinkin jazzstandardeissa on solistin vastuulla. Näin ollen melodian rytmisen ulkoasun tarkka määrittäminen musiikillisen käytännön näkökulmasta käy liian vaikeaksi, niinpä suuri osa materiaalista on kirjoitettu neljäsosapohjalta.
Syyskuussa 2004 ilmestynyt “uusi alkuperäinen” Real Book (the Sixth Edition) ilmoittaa, että virheitä on korjattu ja oikeudet kappaleiden nuottien painamiseen on hankittu. Prosessin avaaminen jää kirjan esipuheessa huomattavasti ohuemmaksi kuin mitä NRB1:ssä, mitä nyt samankaltaista tiimityön ja lähteiden vertailua ainakin mainostetaan tapahtuneen. Työryhmää tai muita taustavaikuttajia ei mainita nimeltä. Ehkä alkuperäisen real bookin vedosten “laillisesti varastamisen” myötä koettiin, ettei sisällön osalta ole monen kymmenen käyttövuoden jäljiltä juurikaan todisteltavaa.
Artikkeleista ja haastatteluista on viime aikoina ollut huomattavissa vanhojen oppimismetodien alleviivaaminen, johon kuuluu mestari-kisälli-asetelman ja itseään parempien soittajien seuraan hakeutumisen ohella kappaleiden korvakuulolta oppiminen levyiltä. Menemättä enempää vanhojen metodien ja asenteiden romantisointiin, on omasta kyseenalaisesta pianonsoittohistorian näkökulmasta todettava, että luettaessa lappua ei siitä tahdo jäädä mitään päähän, jos vaikka verrataan kappaleen kuulonvaraisesti omaksumista. Toki välimuotoja on olemassa, mutta pedagoginen huoli “lappuorjuudesta” on ollut myös pitkään olemassa. Improvisaation näkökulmasta voidaan maalaisjärjellä todeta se, että mikä joudutaan livetilanteessa lapusta lukemaan, vie soolonsoitossa keskittymiskykyä muualle kuin mihin sen pitäisi mennä.
Mutta hyvä on: vieraista kappaleista jotenkuten selviämiseen lyhyellä varoitusajalla kaikki tähän asti mainitut lähteet ja applikaatiot sallittakoon. Kotitehtäväksi soittajalle jää mahdollisimman varhaisten ja historian saatossa merkittäviksi muodostuneiden levytysten etsiminen ja kuulonvarainen omaksuminen, sisältäen mm. lähes poikkeuksetta real bookeista puuttuvat alkusoitot (verse), kappaleen tulkintamahdollisuuksista tai ominaisista tempoista puhumattakaan. Jotkut tahot myös kehottavat etsimään mahdollisimman alkuperäistä virallista julkaistua nuottiversiota kappaleista, mikä voi maantieteelliset muuttujat huomioonottaen olla tänä päivänä aika temppu, ainakin laillisia reittejä. Oli niin tai näin, aina löytyy joku joka sanoo jonkin asian olevan real bookien nuoteissa väärin. Vaikka kommentit ovat joskus aiheisia, voidaan heille näyttää NRB1:n esipuhe Chuck Sherin toimikunnan työstä kuuluisin saatesanoin “vedä ite paremmin”.
Takaisin iReal-ohjelmaan. Mainitut piirteet ovat oman soittamisen harjoittelun ja keikkaolosuhteisiin taipumisen osalta ehdottomasti positiivisia, on sitten kyse transponointi- tai play-along -mahdollisuuksista. Musiikin omaksumisen ja varsinkin jazzpiireissä vaalittavien traditioiden puitteissa trendi on huolestuttava. En väitä olevani omassa toiminnassani puhdas pulmunen aatteiden näkökulmasta, mutta esim. jameissa koettava vertais- tai vahvempien auktoriteettien puolelta tuleva paine on omiaan laittamaan soittajanalut tekemään kotiläksynsä tarkemmin. Myös kappalemateriaalin tuotannon jonkinasteinen käyttäjäryhmälle ulkoistaminen on melkoinen leikkaus verrattuna 1990- ja 2000-lukujen kirjojen eteen tehtyyn työhön. Heidän työnsä sinänsä elää edelleen, sillä ainakin iRealin sivun ylläpitäjän mukaan jazzohjelmistopankin soinnut ovat peräisin “real book” -soinnuista.
lähde: https://www.irealb.com/forums/showthread.php?10684-Chart-Accuracy
Hal Leonardin Real Bookissa on 400 kappaletta, iRealin syövereissä on ainakin 1400 kappaletta. Mistä muu ohjelmisto on peräisin?
iReal Pro:n kehittäjä Massimo Biolcatin mukaan alunperin 500 kappaletta sisältänyt iReal Book -sovellus törmäsi tekijänoikeusongelmiin aivan kuten real bookit aikanaan. Nämä ongelmat kierrettiin jättämällä kappaleiden melodiat ja soinnut palvelun ulkopuolelle.
Lisätietoa aiheesta:
https://www.massimobiolcati.com/ireal-pro
https://www.irealb.com/forums/showthread.php?48-Copyrights-and-rules
Oli miten oli, iReal Book ei ole kummankaan aiemmin mainituista kustantajista peräisin. Mistä ensimmäinen satsi kappaleita siis onkaan peräisin?
When I started to collect songs for the main Jazz playlist for iReal Pro about 12 years ago, there were no music streaming services. I only had my personal music library, a few real books and my own experience performing this music. Now that I can compare various recordings of any song, I decided it was time to review everything and to add some new ones.
This process has taken some 6 months. Some songs were straightforward, such as classic compositions by Coltrane, Monk, Shorter… as they exist in canonical recordings. Tackling the Great American Songbook songs however, was more difficult as the original Broadway or film music versions usually have very different chords compared to what has become ’standard’ harmony for jazz improvisation.
Listen to various versions of a song when learning it and then choose your own preferred chords. That being said, there may still be actual mistakes where a sharp or a repeat bar line may have been left off. Please do let me know if you see something obviously amiss and also, if you find that some important songs aren’t represented.
These chord charts are merely guidelines – not the absolute truth.
lähde: https://www.irealb.com/forums/showthread.php?26776-Discussion-about-the-NEW-Jazz-1400-playlist/page2
Asetelma on suurten painotalojen työryhmien rinnalla kummallinen. Niin kuin aiemmin kuitenkin todettiin, real book -soinnut ovat toiminnan peruspilari, vaikkakin lopputuote, sekä siihen päätymisen prosessi, ovat hieman erilaisia.
Jazzin soittamisessa on pohjimmillaan kyse oman ilmaisun kehittämistä eri alatyylien sisällä, mutta samalla myös kulttuurin siirrosta. Siellä, missä moista kulttuuria ei ole, on sitä mahdoton omaksua ympäriltään. iReal on tässä asiassa livemusiikin ja harjoittelun osalta hyvä renki, mutta kyseenalainen isäntä. Keikasta selviämisen ohella opetus- ja treenikäyttöön ja esimerkiksi uuden ohjelmiston haarukoimiseen on ohjelma erittäin mainio, mutta soitettavan sisällön ja kappaleiden sielun omaksuminen on hoidettava muualta. Kokemusasiantuntijan näkökulma mm. sivulla https://www.jazzadvice.com/lessons/why-you-shouldnt-be-a-real-book-player/ sisältäen osuvan Do’s and Don’ts -listan. Niin real bookien kuin iReal Pro:n käyttäjä voi joka tapauksessa huokaista helpotuksesta, sillä kaikkihan näitä käyttävät silloin tällöin.
Lue lisää (real ja fake bookien historiasta ja käytöstä): https://officialrealbook.com/history/
Lue lisää (iReal Pron keskustelufoorumi): https://www.irealb.com/forums/forum.php
Juha Kujanpää
