Kategoriat
Blogit Musiikkiteknologia Soiton- ja laulunopiskelun teknologia

Mikä ihmeen sax-mute?

Testiraportti saksofonin vaimentimesta

Akustisten soittimien tuottama ääni on useimmiten toivottu ja miellyttävä ominaisuus niin instrumentin soittajalle itselleen, kuin myös kuulijoille. Tosin asetelma voi kääntyä nopeasti päälaelleen, kun olisi tarve päästä soittamaan, mutta ympäristö asettaa vaatimuksia hiljaisuudelle.

Allekirjoittanutkin tunnistaa monta hetkeä, jolloin lievä turhautuminen ja jopa kateellisuus on noussut pintaan, kun sähkökitaraa harjoitteleva kaveri on voinut jatkaa soittonsa hiomista kerrostalossakin asuessaan myöhäiseen iltaan saakka – saksofonin soitto samaan tapaan aiheuttaisi hyvin äkkiä ongelmia naapuruston kotirauhalle.

Monien akustisten soittimien hiljaisemmiksi vastineiksi harjoittelukäyttöön onkin jo ehditty kehitellä erinäisiä korvaavia sähköisiä instrumentteja. Tässä bloggauksessa lähestyn asiaa puhallinsoittajan näkökulmasta. Useimmat hiljaiseen suorittamiseen kykenevät akustisen instrumentin vastineet ovat toteutettu elektronisina MIDI-soittimina.

Kovaääniset soittimet voivat tuottaa tuskaa seinänaapureille. Kuva: Pixabay

Digitaalisia harjoitussoittimia?

Periaatteessa samat lainalaisuudet koskevat akustisessa mielessä kaikkia puupuhaltimia, mutta jotta aiheeseen on mahdollista saada konkreettisemmin otetta ja fokusta, keskityn nyt käsittelemään aihetta saksofonien kautta. Tällaisia hiljaiseen harjoituskäyttöön suunnattuja instrumentteja on markkinoilla nykyään useita erilaisia ja painotukset käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien välillä vaihtelevat hiljaiseen harjoittelukäyttöön suunnattujen, aitoa akustista instrumenttia (ainakin sormituskoneiston osalta) imitoivien MIDI-soittimien (esim. Emeo, sähköinen harjoittelusaksofoni) ja suoranaisesti sähköiseksi instrumentiksi tarkoitetut sähköiset puhaltimet (esim. Roland Aerophone AE-20 tai jo legendaarista statusta kantava Akai EWI).

Näiden karkeasti kahteen leiriin luokiteltujen sähköisten puhaltimien ominaisuudet risteävät ja ominaisuuksien painotukset vaihtelevat – useimmiten soittajat kuitenkin kokevat soittotuntuman ongelmallisena sikäli, että nämä sähköiset soittimet eivät kuitenkaan tunnu juurikaan samalta kuin se aito akustinen soitin. Koneisto saattaa parhaimmillaan tuntua jo melko hyvältä, mutta äänenmuodostuksen ansatsin ja puhaltamisen tuntumaa on vaikea imitoida mitenkään keinotekoisesti.

Ai voiko sitä muka jotenkin vaimentaa?

Seuraavaksi katse kääntyykin siihen aitoon akustiseen soittimeen – voiko sitä vaimentaa? Juurikin puupuhaltimien osalta vaimentaminen on hankalaa, sillä soittimen ääni säteilee ympäristöön kaikista ääniaukoista ja saksofonin tapauksessa ääni on melkoisen läpitunkeva. Joitakin vaimennustarkoitukseen tuotettuja sovellutuksia näkyy kuitenkin olevan markkinoilla. Näistä edullisemman pään tuotteita ovat erilaiset sordiino-tyyppiset vaimentimet, joita on tarkoitus lisätä soittimen sisälle.

Soitin Laineen valikoimasta löytyvä saksofonin Sax Mute -vaimennin. Kuva: Soitin Laine

Esimerkiksi Soitin Laine myy Sax Mute -otsikolla kuvailtua vaahtomuovista tuotetta, jonka luvataan vaimentavan soittimen ääntä 50%. Uskoo ken tahtoo, mutta allekirjoittaneen kokemukset kaikesta ylimääräisestä soittimen sisälle lisätystä vaahtomuovista jättävät toivomisen varaa niin soittotuntuman kuin varsinaisen vaimennustehon suhteen. Kai samalla logiikalla esimerkiksi viulunkin sisään voisi laittaa vaikka uretaania?

No, muutaman testivideon pesusienimäisestä vaimenninsordiinosta väijyneenä ennakko-oletukset näyttivät pitävän paikkansa. Soittimen sisälle lisätty vaimennusmateriaali kyllä vaimentaa hieman saksofonin ääntä (joskaan ei kovin voimakkaasti), mutta vastavuoroisesti pilaa intonaation, tekee soittotuntumasta tunkkaisen ja alarekisterin äänet lähes käyttökelvottomiksi – ne eivät soi kunnolla.

Miten vaimentaa äänekäs soitin naapurihellasärön minimoimiseksi? Mission impossible?

Sordiinosovellutuksia puupuhaltimille on siis yritetty kehitellä ja esimerkiksi klarinettia on yritetty vaimentaa esittävän säveltaiteen historiassa muun muassa koko soitin nahkapussin sisään piilottamalla. Tässä jo mielikuvan tasolla melko huvittavassa skenaariossa on kuitenkin järjen siemen pohjalla – kun soitin kerran säteilee ympäriinsä ääntä, ääni on mahdollista vangita ja vaimentaa soittimen ympäriltä. Ja koska tämä metodi toimii fysikaalisesti, on ollut vain ajan kysymys, kun modernin ajan propellihattuiset saksofonistit ovat päättäneet kehittää ajatuksesta konkreettisen tuotteen – saksofonin vaimentamiseen tarkoitetun mute-kotelon!

Tällaisia mute-koteloita ei tosin löydy aivan joka soittajan varusteista, eikä tietääkseni edes oikein mistään kotimaisesta musiikkiliikkeestä, eli kyseessä on jokseenkin harvinaisempi tuote. Ensimmäinen aavistus edes tällaisten vaimenninkoteloiden olemassaolosta tuli vastaan noin 10 vuotta takaperin, kun muuan oppilas tuumaili, että löytyisiköhän jotain ratkaisua kerrostaloasunnossa äänekkäällä instrumentilla harjoitteluun. Selvittelin asiaa ja netin musiikkifoorumien kaikukammioista sain vihiä, että tällainen mute-pönttö on todellakin markkinoilla olemassa ja vieläpä kehuttu ajavan asiansa.

Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin eräs toinen oppilaani oli päätynyt hankkimaan vastaavanlaisen tuotteen juurikin kerrostalossa treenaamisen ja naapurisovun säilyttämisen vuoksi. Uteliaalle opettajallekin tarjoutui tilaisuus päästä kokeilemaan tätä harvinaisuutta ja päätin jakaa kokemukseni tästä tuotteesta blogissa!

Best Brass: e-Sax Alto Type II

Tämä kyseinen saksofonin mute-pönttö on Japanilaisen Best Brass -yhtiön valmistama ja kantaa nimeä ”Electronic whisper mute, model e-sax”. Best Brass -firma on perustettu vuonna 1999 ja se on alun perin keskittynyt vaskipuhaltimien ja niiden suukappaleiden sekä sordiinoiden valmistamiseen. Yhtiön uusimpien innovaatioiden joukkoon kuuluvalle saksofonin vaimenninkotelolle on selvästi ollut kysyntää, sillä se on tämän tekstin kirjoitushetkellä (tammikuussa 2024) Thomann-musiikkiverkkokaupan Best Brass -yhtiön myydyin tuote.

Alttosaksofonille tarkoitettu malli e-Sax Alto Type II kustantaa kirjoitushetkellä Thomann-musiikkiverkkokaupassa 489 € ja tenorisaksofonille tarkoitettu versio 569 €. Hinnasta voinee päätellä, että aivan lelusta ei taida olla kysymys… Nyt ei kuitenkaan tarvitse jäädä arvailujen varaan, vaan päästään tutkimaan tuotetta omin käsin!

Minkälainen tämä laite siis on ja miten se toimii? Kyseessä on kahdesta jämäkästä muovisesta kannesta saranoilla yhteen liitetty kotelo, joka ensisilmäyksellä muistuttaakin aika paljon saksofonin koteloa. Ulkonäössä on kuitenkin myös outouksia, jotka paljastavat, että kyseessä ei ole aivan tavallinen saksofonin gigbag!

Kotelon saa suljettua jämäkän tuntuisilla metallisilla soljilla. Kotelossa on kaksi aukkoa, toinen vasemmalle kädelle yläosassa ja toinen oikealle kädelle alaosassa. Käsien aukot ovat vuorattu pehmeällä, vaahtomuovin ja elastisen kumin tapaisella materiaalilla, jonka ansiosta kädet sopivat aukkoihin tiiviisti, mutta ranteita puristamatta.

Käsien aukkojen lisäksi kotelon yläpäässä on pieni aukko saksofonin kaulaosaa ja suukappaletta varten. Sisäpuolelta kotelo on vuorattu noin 1,5 cm paksulla ääntä eristävällä huopamaisella kangasmateriaalilla. Lisäksi kotelon sisällä on säädettävät, kumin tuntuisesta materiaalista valmistetut kiinnikkeet, joihin saksofonin rungon saa asetettua paikoilleen.

Vasemman käden aukon kohdalla oikean puolimmaisen kuoren sisäpinnalle on upotettu pieni mikrofoni. Kotelon ulkopuolelta löytyvät saranoiden ja kiinnityssolkien lisäksi ripustuskiinnikkeet, toinen soittajan kaulahihnaa tai valjaita varten ja lisäksi vielä toinen kiinnityspiste soittimen kellon puolella, ilmeisesti vaikkapa kattoon ripustamista varten. Kotelon oikealla puolella vasemman käden aukkoa vastaavassa kohdassa sijaitsee elektroniikkakomponentit, eräänlainen ulkoneva moduuli, joka sisältää paristokotelon, toimintojen säätimet, liitännät sekä mikrofonin, jonka tarkoitus on poimia äänet kotelon sisältä.

Nyrkin kokoisen boksin sisälle on pakattu elektroniikkapuoli, joka toimii kätevästi pelkkien paristojen varassa. Kyljessä on liitännät 3,5 mm plugipiuhoille: Aux In -sisääntulo, kuulokeliitäntä, sekä Line Out. Liitäntöjen lisäksi löytyy vipstaakeja: virtanappula, sekä rullasäätimet äänenvoimakkuuden ja kaikuefektin hallitsemiseksi.

Elektroniikkaosasto mahdollistaa esim. harjoiteltaessa saundin vahvistamisen suoraan kuulokkeisiin ja kaikuefektin lisäämisen suoraan tähän signaaliin. Halutessaan soittaja voi syöttää lisäksi Aux In -liitännän kautta vaikkapa taustaraidan harjoittelun tueksi. Mikrofonin poimiman äänen (ja halutessaan myös Aux In -liitäntään syötetyn signaalin) pystyy ottamaan ulos Line Out -plugiliitännän kautta. Aika mielenkiintoista!

Tuotteesta on markkinoilla jo toinen kehitysversio, mutta varmaa tietoa siitä mitä kaikkia eroavaisuuksia uuden ja vanhan mallin välillä on, en ole vielä löytänyt. Ymmärtääkseni fyysiset muutokset mallien välillä ovat hyvin pieniä ja erot koskevat lähinnä elektroniikkapuolta. Ensimmäinen kehitysversio on tullut markkinoille jo 2005 ja näitäkin on edelleen myynnissä esim. Thomann-musiikkiverkkokaupassa. Tässä testiartikkelissa keskitytään kuitenkin ”Type-II” -kehitysversioon, jollaisen olen saanut nyt lainaan kokeiltavaksi.

Ilmeisesti ensimmäisen kehitysversion tuotteessa ei ole itsessään näin paljon liitäntöjä ja säätömahdollisuuksia, vaan sen elektroniikkaboksi sisältää vain mikrofonin ja kuulokeliitännän – efektointia ja muuta kikkailua varten on olemassa Best Brassin puolesta tarjolla iPhone-appi (mutta ei Androidille), jonka luvataan tarjoavan mahdollisuuksia efektointiin ja äänittämiseen.

Miten se toimii – miltä se tuntuu?

Siirrytään testaamaan tuotetta itse soittimen kanssa! Pienen säätämisen jälkeen torvi tosiaan solahtaa paikoilleen kotelon sisälle. Saksofonin pidikkeiden paikkoja kotelon sisällä on mahdollista säätää, mutta yhteensopivuuden kanssa saattaa tulla haasteita erityisesti saksofonin kaulan kulman suhteen joidenkin vintage-torvien kanssa. Modernit soittimet ovat kuitenkin pääsääntöisesti saman muotoisia ja kotelo sopii epäilemättä useimmille moderneille instrumenteille. Oma testireferenssini on kokeiltu Yanagisawa 991 -torven kanssa.

Huomioita ja havaintoja

Kotelo tuntuu ensin aika kolholta ja suoraan sanottuna aika kummalliselta, kun sen kanssa lähtee soittamaan! Kaipa tähänkin tottuu, kun aikansa puhaltelee, mutta ensi alkuun huomio kiinnittyy lähinnä tähän eksoottiseen ja ennen kokemattomaan, outoon tapaan soittaa saksofonia! Pönttö painaa valmistajan mukaan noin 2,3 kg joten ainakin pelkän kaulahihnan kanssa soittaminen voi tuntua melko epämiellyttävältä. Netin foorumeilla on tullut vastaan sovellutuksia, joissa on modifioitu erillinen tukijalka koteloa kannattelemaan, tai sitten on hyödynnetty kattokiinnikemahdollisuutta. Itse kokeilin tätä käyttämällä Saxholder Pro -telinettä, jonka kanssa paino jakautuu ergonomisemmin kehon kannateltavaksi. Siitä huolimatta ergonomia kärsii painon ja fyysisten rajoitteiden vuoksi ja tuote lienee parhaimmillaan jos sen saa ripustettua kattoon sopivalle korkeudelle.

Soittotuntuma on ainakin alkuun ergonomialtaan hieman jäykän tuntuinen, jos vertaa ilman pönttöä vapaasti soittamiseen. Ei sinänsä yllätä. Käsien asennot voisivat olla luontevammat ainakin omaan soittoergonomiaani peilattuna, mutta asento ei ole mitenkään mahdottoman huono. Pidemmän päälle varmasti tottuminen helpottaa, mutta toisaalta outo asento voi pidempään soitettuna väsyttää ja aiheuttaa lihasjännitystä. Erityisesti oikean ranteen asento ja pikkurillien painikkeiden käytön ergonomia jättää hieman toivomisen varaa.

Saundi vaimenee yllättävän paljon.

Itse puhaltaminen tuntuu oikeastaan aika hyvältä, saundi vaimenee yllättävän paljon, kun tätä kokeilee ilman kuulokkeita ihan luomuna. Valmistajan mukaan äänen vaimennus olisi jopa -25 dB.

Akustinen saundi pöntön kanssa kuulostaa yllättävän luonnolliselta, vaimennetulta ja etäiseltä, mutta ei pahemmin vääristyneeltä. Torvi soi yllättäen myös aika hyvin vireessä vaikka onkin vangittuna pöntön sisään.

Soittotuntuma itse kotelon fyysisiä rajoitteita ja kolhoa ulkomuotoa lukuunottamatta on hieman erilainen kuin ilman koteloa, mutta kuitenkin johdonmukaisen tuntuinen. Puhaltaessa tuntuu hieman normaalista poikkeavaa vastapaineen tuntua, äänet kuitenkin syttyvät hyvin, ainoastaan matalimmat sävelet tuntuvat hieman tukkoisilta. Kokemus yllättää positiivisuudellaan!

Anekdootti; uusi, joskin huvittava ja odottamaton tuntemus jollaista ei ole ennen päässyt kokemaan soittaessa; kovan pakkasen aikana kun huoneilma on erittäin kuivaa, tuntuu hassulta kun hengitysilman kosteus jääkin pöntön sisään ja vähän ajan kuluttua kädet tuntuvat olevan jossain trooppisessa kosteikossa muuhun kroppaan verrattuna, aika veikeä fiilis!

Onko tästä mihinkään?

Tämän tuotteen käytännön sovellutus on vastata suoraan ongelmaan ja tarpeeseen, jonka kanssa monet erityisesti kerrostalossa asuvat saksofonistit epäilemättä tunnistavat. Tämän testin perusteella tuote ajaa asiansa – jos ja kun soittopaikan ergonomiaa pystyisi hiomaan mahdollisimman mukavaksi, soiton nälkää on mahdollista päästä tyydyttämään yllättävän vähäisellä meluhaitalla! Valmistajan tuotesivun slogan ”world’s smallest soundproof room” ei aivan lunasta lupaustaan, sillä ei tämä aivan ääntä läpi päästämätön ole, mutta voisin kuvitella käyttömahdollisuuksia myös etäopetuksen/harjoitusäänitysten tekemiseen. e-Sax -pöntön omalla sisäisellä mikrofonilla Line Out -liitännästä tietokoneen DAW:iin tehdyn testiäänityksen laatu yllätti positiivisesti – tämä vehje tarjoaa mahdollisuuksia myös äänityksen puolelle!

Testipäivän päätteeksi halusin kokeilla tehdä vielä muutamia referenssiäänityksiä havainnollistamaan itse vaimentimen, kuin myös audiomoduulin toimintaa ja mahdollisuuksia.

Ensimmäisessä referenssiäänitteessä soitan reilulla mezzofortella alttofonin G-duuriasteikon 3 oktaavin ambitukselta, ensin ilman mutea ja sen jälkeen perään vaimentimen kanssa. Äänitys on tehty laajakalvoisella kondensaattorimikrofonilla noin metrin päästä. Aika suuri ero!

Lisäksi kokeilin mitata puhelimen desibelimittarisovelluksella äänen voimakkuuden muutosta puhaltamalla pitkänä äänenä G1 ilman mutea ja muten kanssa, samalta etäisyydeltä kuin mikrofonilla äänittäessäni. Mittari näytti ilman mutea 81 dB ja muten kanssa 71 dB:n lukemia.

Toisessa referenssiäänitteessä kokeilen soittaa jälleen samaan tapaan G-duuria, mutta tällä kertaa teen äänityksen mutepöntön omalla mikrofonilla, audiomoduulin Line Out -liitännästä suoraan tietokoneen DAW:iin. Ei hullumpi saundi!

Kolmas referenssiäänite on muuten identtinen edellisen kanssa, mutta tällä kertaa lisään audiomoduulin echo-säätimellä signaaliin kaikua. Soitan skaalan 2 kertaa peräkkäin, ensimmäisessä otossa kaikua on maltillisesti, toisessa reilummin. On huomionarvoista mainita, että jostain syystä audiomoduulin kuulokelähdön signaalissa luureissa kaikuefekti kuulostaa voimakkaammalta ja epäluonnollisemmalta kuin Line Out -signaalista tehdyssä äänittessä.

Viimeisessä referenssiäänitteessä kokeilen audiomoduulin Aux In -toimintoa ja äänitän jälleen audiomoduulin Line Out -signaalin suoraan tietokoneelle. Taustaraita on iRealPro-sovelluksesta, sovelluksen mikserin äänitasot keskivaiheilla ja puhelimen audiovoimakkuus lähes täysillä. Taustaraita jää mielestäni hieman turhan hiljaiseksi. Audiomoduulin äänenvoimakkuussäädin ei vaikuta line-out tasoon, vaan ainoastaan kuulokekuunteluun.

Mitä tulevaisuudessa?

Tämän tuotteen mahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät vaikuttavat sikäli valoisilta, että tuote on toimiva, tehty vastaamaan todelliseen tarpeeseen ja tuotteen edelleen kehittäminen paremmaksi on mahdollista. Näkisin, että jos tuotteesta saisi vielä entistäkin ergonomisemman, kevyemmän ja mahdollisesti jopa nykyistä enemmän vaimentavan, käyttömahdollisuudet laajenisivat entisestään. Tuotetta on tiettävästi käytetty myös akustisen musiikin ympäristössä ikään kuin sordiinona, jolloin saksofonin saundia saadaan muokattua tavalla, jolla se ei ole muuten ole mahdollista.

Tuote yllätti positiivisesti ja tarjoaa monenlaista vastinetta rahalle. Ergonomian rajoitteet ovat osittain ominaisuus joka on vain hyväksyttävä, mutta toisaalta myös tottumiskysymys. Uskoisin, että kun mute-pöntöllä tottuu soittamaan, on mahdollista saavuttaa ensikokeilua parempi tuntuma käsien asennolle. Myös audiomoduulin tarjoama äänenlaatu ja soittokokemus yllättivät positiivisesti. Erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa pitäisi saada äänitettyä fonisaundia, mutta ympäristössä on ylimääräistä hälyääntä, mute-pönttö voisi tuoda ratkaisun äänityksen onnistumiseksi! Jos tuotetta jotenkin saisi kehitettyä nykyistä paremmaksi, toivoisin entistä parempaa ergonomiaa käsien asentoon, hieman kevyempää painoa koko kotelolle, sekä onnistuneemmin toteutettua audiomoduulin kaikuefektiä.

Tämän testaamisen perusteella voin todeta, että kyseessä on toimiva laite ja tämä ajaa asiansa aika pitkälti kuten mainosmiehetkin lupailevat. Jos siis esimerkiksi kerrostalossa harjoittelu tuottaa ongelmia, tässä voi olla aivan oikeasti toimiva ratkaisu.

Lähteitä artikkelin sisältämille tiedoille ja lisätietoja aiheesta kiinnostuneille

3 vastausta aiheeseen “Mikä ihmeen sax-mute?”

Moi

Artikkeli oli todella mielenkiintoinen, vaikka itse en puhallinsoittaja olekkaan. Naapureiden häiritseminen meille muusikoille on aina ongelmallinen kysymys, joten tällaisille teknologioille on varmasti tarvetta laajemminkin.

Artikkeli oli todella kattava ja mielenkiintoinen. Tuli ahmittua koko teksti yhdeltä istumalta. Kiitos tästä!

Todella perusteellinen teksti mute-pöntöistä. Tätä välinettä olisi meidän perheessä tarvittu jo aikoja sitten! Toki tuo pöntön paino olisi saattanut olla ongelma pienelle saksofonin soittajalle…
Suosittelen tutuille harrastajafonisteille lukemaan tekstisi. Ovat nimittäin valitelleet naapurien reaktioita harjoitteluun…

Ja vielä lisäys: oli mielenkiintoista kuunnella nauhoittamasi audiot. Antoi arvokasta tietoa oikeasta kuulokuvasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *