Erilaisissa sosiaalisen median kanavissa, kuten Instagramissa ja YouTubessa mainostetaan nykyään paljon pianonsoiton oppimissovelluksia. Tällaisia ovat esimerikisi Simply Piano, 8notes ja Skoove Piano. Usein sovellusten mainoksissa luvataan, että pelkästään sovellusta käyttämällä voi oppia muutamassa viikossa tai kuukaudessa pianonsoiton perustaidot. Onko näiden sovellusten avulla siis mahdollista oikeasti oppia soittotaitoa, ja voivatko ne tulevaisuudessa jopa syrjäyttää perinteisen musiikkioppilaitosten tarjoaman opetuksen kokonaan?
Sovellus testiin
Lähdin testaamaan sovelluksia käytännössä: mitä ne pitävät sisällään ja miten ne opettavat pianonsoittoa. Hankin testiä varten Simply Piano -sovelluksen. Sovellus on tarkoitettu kännykällä tai tabletilla käytettäväksi. Sen pystyy hankkimaan Android- ja iOS-pohjaisena. Toimiakseen sovellukselle pitää antaa lupa käyttää laitteen mikrofonia. Sovelluksessa on sisällä myös suppeampi osio, jos mikrofoniin ei ole mahdollisuutta.
Alkuksi sovellus kysyy taustatietoja; esimerkiksi ikää, omaa tämän hetkistä soittotasoa ja historiaa, harjoittelumäärän tavoitetta yms. Näiden perusteella sovellus antaa oman ehdotuksensa tavoiteajoista ja etenemisestä.
Lähdin tutkimaan sovellusta nimenomaan pianopedagogina siitä näkökulmasta, että sillä soittoharrastustaan aloittaisi henkilö, jolla ei ole aiempaa musiikillista taustaa ja tietoutta esimerkiksi musiikin termeistä, nuotinnuksesta tai aika-arvojen perusteista. Vastasin tästä syystä myös alun kysymyksiin, että olisin vasta-alkaja ilman aiempaa kokemusta.
Sovellus opettaa järjestyksessä uusia nuotteja ja niiden sijainteja pianon koskettimilla. Tekoäly kuuntelee soittamista mikrofonin kautta ja analysoi sen kautta, soitetaanko oikeat äänet oikeassa järjestyksessä. Opetus etenee tasolta toiselle, ja lähtötason voi siis alussa valita, jos ei esimerkiksi halua lähteä alkeista liikkelle.
Ensimmäinen ja ilmaiseksi saatava taso opettaa löytämään nuotit c1–g1. Opetus lähtee perinteisesti liikkeelle keski-c-nuotista, ja sormia opetetaan käyttämään vuorotellen, ja tätä havainnoidaan sorminumeroin. Näiden tehtävien välissä tulee erilaisia videoklippejä ja muita havainnoivia elementtejä esimerkiksi nuottiviivaston näkymästä, nuottiavaimista ja c-nuottien sijainnista koskettimistolla ja soittotekniikasta.
Toisessa tasossa päästään rytmiikan perusteisiin, ja aika-arvoja soitetaan ensin vain yhdellä äänellä. Seuraavaksi päästään opiskelemaan vasemman käden sointuja ja yhdistämään niitä oikeaan käteen.
Ideana suurimmassa osassa tasoissa on, että ensin nuoteista soitetaan erilaisia pätkiä, ja nämä opeteltua samat pätkät soitetaan taustanauhan päälle, jolloin nuottiviivasto liikkuu ja nuotit on soitettava oikeaan aikaan.
Pidemmälle päästessä voidaan valita, haluaako ennemmin edetä klassisen vai pop-genren mukaan. Tällöin valitaan kappaleeksi esimerkiksi Joplinin Entertaiment, ja sovellus opettaa eri tehtävien kautta kappaleen. Pieniä pätkiä toistetaan monta kertaa käsiä erikseen ja yhteen, ja sen jälkeen taustanauhan päälle. Näiden suhteen myös taustoitetaan musiikin aikakautta ja kappaleen rakennetta.
Tekniset ongelmat
Sovelluksen suurin kompastuskivi on sen teknologian suhde oikeanlaiseen soiton kontrollointiin. Se pystyy tunnistamaan äänen taajuudet kun niitä soitetaan. Itse asiassa pystyin huijaamaan sovellusta myös laulamalla, eli olennaista on äänenkorkeus, ei soitin millä sitä soitetaan.
Sovellus ei kuitenkaan pysty havaitsemaan äänen pituuksia. Rytmisissä asioissa sovellus hyväksyy nuotit oikeaksi, kunhan ne painetaan oikeaan aikaan. Esimerkiksi puolinuottia ei tarvitse pitää pohjassa pitkään, kunhan ääni alkaa oikeaan aikaan.
Sama asia tulee esiin nuotinlukutehtävissä. Vaikka ne on kirjoitettu neljäsosanuoteilla, voi nuotteja soittaa millä soittotyylillä haluaa, kunhan ne ovat oikeassa järjestyksessä. Tämä pätee myös taustanauhojen päälle soitetuissa tehtävissä. Olennaista on nuotin oikea-aikaisuus, ei sen pituus.
Lukutehtävistä uupuvat myös tahtiosoitukset, kuten alla olevassa kuvassa voidaan havaita. Tahtiviivoista pystyy laskemaan, että yleensä kyseessä on 3/4- tai 4/4-tahtilaji. Tahtiosoitus on kuitenkin olennainen osa musiikin hahmottamista, genrerajoista riippumatta.
Luonnollisesti sovellus ei pysty myöskään kontrolloimaan sormijärjestyksiä, vaikka se ne selkeästi esittää ja selittääkin. Oikeat sormijärjestykset ja niihin sisään pääseminen heti pianonsoiton alkumetreillä on kuitenkin tärkeä asia jatkon kannalta.
Mainokset
Sovelluksen mainoksissa luvataan siis usein, että opit soittamaan pianoa muutamassa viikossa. Tämä tuntuu melko uskomattomalta, ja sitä se ehkä onkin. Australialainen klassiseen musiikkiin keskittyvä YouTube-kanava Twosetviolin on tehnyt jo joitain vuosia sitten aiheesta videoita. Tässä yksi esimerkki jossa aiheena testaamani Simply Piano -sovellus. Video on englanninkielinen.
Kuten tubettajat Brett ja Eddy videolla arvostelevat, ei tässä tapauksessa ainakaan mainoksessa esiintyvä mies ole oikeasti vasta aloittanut pianonsoittoaan, vaan kyseessä on mainokseen hankittu ammattilainen.
Lopputulema
Onko opetussovelluksista opettamaan pianonsoittoa tai jopa syrjäyttämään perinteinen soitonopetus? Kyllä ja ei. Vasta-alkajalle, jolla ei ole mitään tietoa musiikin perusasioista sovellukset tekevät mielestäni enemmän hallaa. Niiden kautta voi oppia äänien paikat koskettimilla, ja oppia nuotinluvun ja mahdollisesti pienessä määrin säestämistä.
Sovellus ei kykene kontrolloimaan tekniikkaa ja sen oikeellisuutta. Mitä pidemmälle kappaleiden haastavuudessa mennään, sitä enemmän tekniikka ja sen oikeellisuuus korostuu.
Sovellus ei kuitenkaan kykene kontrolloimaan tekniikkaa ja sen oikeellisuutta. Mitä pidemmälle kappaleiden haastavuudessa mennään, sitä enemmän tekniikka ja sen oikeellisuuus korostuu. Soittaminen ei ole vain oikeita ääniä oikeassa järjestyksessä oikeassa suhteessa kestoltaan. Tähän asti sovellus kykenee opettamaan ja tekee sen suhteellisen hyvin ja pätevästi. Esimerkiksi pidemmällä olevissa kappaleissa käydään kappaleita pätkissä ja niitä toistetaan, jotka ovat tuttuja elementtejä perinteisestäkin soitonoppimisesta. Tietynlaisen soinnin aikaan saaminen ja esimerkiksi nopeat juoksutukset pianonsoitossa vaativat kuitenkin oikeanlaista käsivarren käyttöä ja oikeanlaisia peukalon ja muiden sormien liikkeitä. Vaikka sovellus pystyisikin selittämään nämä asiat auki, ei se voi kontrolloida niiden oikeellisuutta, puhumattakaan siitä, että tekniikka on kytköksissä myös soittajan taitoihin, käden pituuteen yms asioihin.
Mutta miksi siis vastasin myös kyllä? Omasta kokemuksestani. Jos on esimerkiksi pitkällä musiikinopinnoissa toisessa instrumentissa, voi sovelluksista saada hyvän itseopiskelumateriaalin. Tällöin musiikin lainalaisuudet ovat jo toisen instrumentin kautta tuttuja, ja jo opittuja asioita siirretään vain toiseen instrumenttiin. Toki tällöinkään ei soittamisessa kovin pitkälle pääse, tai tueksi tarvitaan muuta itseopiskelumateriaalia.
Oppimissovellukset ovat siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Niillä pääsee alkuun, niitä voi käyttää itseopiskelun tukena, mutta ne eivät voi pystyä samaan kuin soitonopettaja. Onneksi, ajateltuna meidän opettajien kannalta.