Tekoälyyn pohjautuvat musiikin apuvälineet ja erilaiset teknologiset ratkaisut ovat viime vuosina kehittyneet kovaa vauhtia. Esimerkiksi Moises-sovellus pystyy erottelemaan soittimet omiksi ääniraidoikseen, ja Transcribe!-sovellus taas pystyy hidastamaan äänitiedostoa, ja näyttämään MIDI-näkymänä soitetut äänenkorkeudet, sekä nuotinnusohjelmat, jotka tuovat musiikin kirjoittamisen helposti kaikkien saataville. Mikä hyöty tällaisista työkaluista on klassisen musiikin kannalta, ja onko tämä ylipäätään hyvä kehityssuunta klassisen musiikin pedagogiikan/perinteiden kannalta?
Moises klassisen musiikin käytössä
Moises on teköälyyn perustuva työkalu, joka pystyy erottelemaan äänitiedostosta erilleen yksittäisten soitinten ääniraidat. Lähtökohtana ilmaisessa versiossa on laulun, rumpujen, basson ja muiden soitinten erottelu, eli ilmaisversio soveltuu hyvin kevyen musiikin tarpeisiin.
Otin testiin premium-version ja lähdin tutkimaan Moisesin kykyä erotella erilleen klassisen musiikin instrumentteja. Ensimmäisenä testinä otin käsittelyyn Schubertin liedin Erlkönig. Tästä Moises suoritui ongelmitta. Se erotti erilleen piano- ja lauluosuudet omiksi ääniraidoikseen.
Seuraavaksi otin astetta haastavamman tehtävän. Schubertin pianotrion no. 2. Ongelmana oli heti erottelun valinta. Moises ei osaa antaa vaihtoehdoksi erottelua, joka sisältäisi erikseen kosketinsoittimet ja jouset. Ensimmäisellä kerralla ohjelma sai eroteltua erilleen jouset eli viulun ja sellon. Kuitenkin muihin stemmoihin tulivat mukaan sekä piano että sello, eli sello oli mukana molemmissa ääniraidoissa. Toisella kerralla yritin vaihtaa lähestymistavan kosketinsoittimiin ja muihin soittimiin. Lopputulos oli kuitenkin sama kuin ensimmäisellä kerralla.
Laulun ja muun suhteen Moises siis toimii moitteettomasti. Instrumenttimusiikissa sillä kuitenkin tulee haasteita, koska soittimet, jotka tuottavat ääntä liian samoilla taajuuksilla eivät erotu selkeästi toisistaan. Tämän uskoisin kuitenkin jatkossa kehittyvän kun ohjelmistoa kehitetään. Tällä hetkellä sen kapasiteetti ei kuitenkaan toimi niin sanottuun kamarimusiikkiin, vaan äänitteen täytyy sisältää selkeämmin matalan taajuuden, kuten rumpujen ja bassojen, ja korkeampien taajuuksien soittimia ja laulua.
Klassisen musiikin säestyksen apuna Moisesin ongelma on myös rytmin käsittelyssä. Jos mietitään esimerkiksi laulua, saattavat jo esimerkiksi hengityspaikat vaihdella huomattavasti laulajien välillä.
Muutenkin klassinen musiikki etenkin romantiikan aikakaudella ei ole täsmälliseen pulssiin perustuvaa, vaan rytmimuutokset hidastuksineen ja nopeutuksineen on olennainen osa tulkintaa. Tekoäly ei pysty tällaista seuraamaan, vaan se on luotu rytmimusiikin tasaisen pulssin seuraamiseen.
Nuotinnus- ja transkriptio-ohjelmat klassisen musiikin käytössä
Nuotinnusohjelmat soveltuvat luonnollisesti parhaiten klassisen musiikin tarpeisiin. Nuotinnusohjelmilla pystyy säveltämään ja sovittamaan helpoiten. Nuotinnusohjelmien etuna perinteiseen käsinkirjoitukseen on, että ohjelma soittaa kirjoitettua nuottitekstiä aidon kuuloisilla soittimilla. Etenkin äänimaailman suhteen omassa käytössäni oleva MuseScore on harpannut kymmenessä vuodessa huimasti eteenpäin.
Nuotinnusohjelmat ovat pedagogisesti hyödyllisiä, ja nykyisen sävellyksen opetuksen suhteen se on tärkeä työkalu. Sen peruskäyttö on suhteellisen yksinkertaista kun sen oppii, ja erilaiset merkintätavat, dynamiikkamerkit tms. asiat löytyvät sivupalkista ja niistä saa raahattua ne haluamaansa paikkaan. ”Ammattimaisen” nuottikuvan aikaansaaminen on hyvin helppoa.
Etäopetuksen kannalta nuotinnusohjelmat antavat myös klassiseen musiikkiin paljon apua. Nuottikuvaa on helpompaa käydä oppilaan kanssa läpi hyödyntäen suoraan nuotinnusohjelmaa, jossa tiettyä kohtaa voi osoittaa vaikka hiiren kursorilla, eikä yrittää pelata kameran kanssa ja osoittaa kohtaa paperisesta nuotista. Pianonsoittoon hyödyllinen ominaisuus on myös suoraan pianon koskettimiston saaminen näkyviin nuottikuvan alapuolelle.
Erilaiset transkriptiosovellukset, esimerkiksi Transcribe!, ovat enemmän hyödyksi opettajien käytössä. Se helpottaa esimerkiksi stemmojen ylöskirjoittamista, kun soitettua ääntä voidaan hidastaa, ja tarvittaessa katsoa MIDI-kuvasta äänen korkeuksia. Oppilaskäytössä klassista musiikkia ajatellen nuotinkirjoitussovelluksilla on enemmän käyttöä ja käytännön hyötyjä. Pidemmällä olevien oppilaiden kanssa, jos heillä on mielenkiintoa perehtyä asiaan, voidaan transkriptiosovelluksia hyödyntää myös, mutta enemmän niiden käyttö on oppilaan omasta innokkuudesta ja harrrastuneisuudesta kiinni.
Äänentallennusohjelmat
Äänentallennusohjelmat ovat nykyään tärkeä osa musiikinopiskelua ja sen harjoittelua. Itse olen käyttänyt jo vuosia kännykällä mukanaa kulkevaa Androidille saatavaa Voice recorder -ääninauhuria ja sen kertamaksullista Pro-versiota. Se antaa mahdollisuuden mikrofonin säätöön, tallentaa ääntä sekä MP3- että WAV-tiedostomuodoissa ja näyttää äänittäessä pylväsdiagrammina äänen tasoa. Tietokoneella olen itse kokenut parhaaksi ulkoisen mikrofonin ja Audacity-ohjelman yhdistelmän.
Pedagogisesti äänen tallennus toimii monella tavalla. Oppilas voi esimerkiksi äänittää omaa soittoaan ja kuunnella itse äänitettä. Tätä hyödyntävät toki myös ammattilaiset. Äänite auttaa kuulemaan paljon asioita, joita soittaessa ei välttämättä huomaa.
Itse hyödynnän oppilaideni kanssa nauhuria myös kotiharjoittelun tukena. Voin esimerkiksi kehottaa piano-oppilasta omaksumisvaiheessa soittamaan toisen käden nauhalle, ja soittamaan toisen käden sen mukana. Tämän suhteen voin myös itse äänittää toisen käden ja lähettää sen oppilaalle harjoittelun avuksi.
Tekoälysovellusten suhde klassiseen pedagogiikkaan
Eri tekoälysovellukset ja teknologiset apuvälineet on kehitetty kevyen musiikin tarpeisiin, ja ne taipuvat tarpeen mukaan jossain määrin myös klassisen musiikin käyttöön ja opetukseen. Kysymys ehkä kuitenkin kuuluu, onko niiden käyttö pedagogisesti hyödyllistä?
Kevyen musiikin kannalta esimerkiksi Moisesin hyödyt ovat taustanauhan lisäksi siinä, että voidaan ”matkia”soittajan ja laulajan fraseerausta. Klassisen musiikin kannalta tämä ei kuitenkaan ole hyödyllistä tai järkevää. Klassisen musiikin perinne perustuu nuottikuvaan ja siitä saatavaan informaatioon. Usein esimerkiksi äänityksien kuuntelemista jopa vältetään, ettei soittaja ota suoraan täysin samoja manööverejä käyttöönsä kuin levyttänyt muusikko.
Perinteisesti nuotinlukutaitoa ja sen oppimista pidetään hyvin tärkeänä klassisen musiikin opetuksessa. Miten tämä pedagogisen kulman käy, jos oppilaat pystyvät oikomaan nuotinluvun tekoälyllä, joka näyttää heille suoraan, mitä koskettimia tulee soittaa? Toisaalta, eteen soittamista hyödynnetään paljon myös oppitunneilla, ja joillekin se on paras tapa oppia. Transkriptiosovellukset tuovat tämän mahdollisuuden paremmin mukaan kotiharjoitteluun, tai myös etäopetukseen.
Ehkä siis ylipäätään klassisen musiikin puoli voisi hyödyntää nykyistä enemmän tekoälyä ja teknologiaa opetuskäytössä. Sen hyödyntäminen tuntuu olevan itsestään selvää ja luonnollista rytmimusiikin puolella, ja tästä syystä myös sovellusten kehityksessä mennään rytmimusiikin puoli edellä. Klassisen musiikin olisi jo aika päästä mukaan tähän kehitykseen.
Ymmärrän, että klassisen musiikin puolella tekoäly ja teknologia nähdään ”rytmimuusikkojen hommana” ja jopa uhkana ”perinteisille” opetusmetodeille. Mutta eikö tärkeintä opetuksessa ole oppiminen?
Jos oppilas hyötyy sovellusten hyödyntämisestä, miksi niitä ei hyödynnetä, kun puhutaan kuitenkin jatkuvasti oppilaslähtöisestä oppimisesta. Otetaan siis härkää sarvista, ja otetaan teknologia apuvälineeksi myös klassiseen musiikkiin siinä määrin kuin se siihen taipuu. Oppiminen ja oppilas edellä, jumiutuneet tavat ja perinteet perässä.