Kategoriat
Blogit Musiikkiteknologia Soiton- ja laulunopiskelun teknologia

Digitaalinen saksofoni – Yamaha YDS-120

Oiva ja edullinen harjoitusväline, vai kallis lelu?

YDS-120 on Yamahan kehittämä digitaalinen puhallinsoitin, jonka on määrä yhdistää perinteisen saksofonin soittotuntuma moderniin digitaaliteknologiaan, tarjoten uudenlaisia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia musiikin luomiseen, esiintymiseen, sekä harjoitteluun. YDS-120 lupaa mahdollistaa myös harjoittelun sellaisissa ympäristöissä, joissa saksofonin ääni voi olla muille häiriöksi. Lisäksi se on kevyt kantaa ja kooltaan hieman suoraa sopraanosaksofonia pienempi. YDS-120 on sarjan toinen soitin ja riisutumpi versio alkuperäisestä YDS-150-mallista.

Vertailupohjana Akai EWI

Minulla ei ole kattavaa kokemusta digitaalipuhaltimista, mutta omistan noin kymmenisen vuotta vanhan Akai EWI:n, jota en pidä kelvollisena harjoitus- enkä esiintymisvälineenä. Olen käyttänyt EWI:ä lähinnä MIDI-controllerina, kun olen halunnut nuotintaa melodioita, jonka lisäksi se on minulle ollut lähinnä hauska lelu, jolla voi tehdä kaikenlaisia erikoisefektejä tai soitella vaikka saksofonin sormituksilla, mutta tuuban soundilla. Esintyessäni olen kuitenkin toistaiseksi yleensä valinnut mieluummin akustisen saksofonin, koska soittotuntuma on EWI:ssä niin omituinen eikä soittimen ääni kuitenkaan vastaa akustisen soittimen ääntä, poikkeuksena muutama elektronisen musiikin keikka. En ole kokenut, että kyseisellä laitteella voisi harjoitella saksofonin soittoon liittyviä asioita, koska sormitukset eivät tunnu ollenkaan samalta kuin saksofonissa ja ansatsi on aivan erilainen kuin saksofonilla. Hyvä puoli on ollut, että toipilaana kun saksofonia ei ole vielä jaksanut puhaltaa, on tällä voinut soitella omaksi iloksi. Lisäksi EWI olisi tavallaan hyvä matkasoitin, koska se on melko pieni ja keveä, mutta koska siinä ei ole sisäänrakennettua kaiutinta, tarvitaan matkaan kuitenkin äänentoistolaitteisto, jotta harjoitteleminen mahdollistuisi. Tätä vasten peilaten minua kiinnosti kovasti voisiko YDS-120:stä olla todellista hyötyä harjoitus-tai matkasoittimena.

Ensituntuma

Sain mahdollisuuden kokeilla soitinta lyhyesti keväällä 2024. Minulla oli aikaa kokeilla soitinta noin vartin verran, joten en ehtinyt tutustua soittimen kaikkiin mahdollisuuksiin, mutta kuitenkin kokeilla läpi perusominaisuudet.

Positiiviset huomiot

Hyviä puolia tässä soittimessa tulee testatessa heti mieleen ainakin kaksi. YDS-120:en koneisto tuntuu oikean saksofonin koneistolta ja tuntumani on, että tällä voisi hyvinkin harjoitella sormituksia tai omaksua uutta ohjelmistoa esimerkiksi kun on matkoilla tai jos ei ole mahdollista soittaa oikealla saksofonilla.

Toinen hyvä puoli on sisäänrakennettu kaiutin, sekä etenkin mahdollisuus kuulokkeiden tai muun äänentoiston liittämiseen suoraan soittimeen. Soittimen oma mikrofoni tuntui melko keskinkertaiselta, eli siitä ei esiintymiskäytössä olisi hyötyä, mutta yksin harjoitellessa se on toki tyhjää parempi. Kuulokkeilla soitto kuulosti ihan hyvältä ja sanoisin, että sillä kombinaatiolla soitinta voisi soittaa vaikka kerrostalohuoneistossa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa häiritsemättä naapureita ja perheenjäseniä, jos nyt ei samassa huoneessa muiden kanssa harjoittele. Alla lyhyt videoklippi siitä, miltä soitin kuulostaa muille samassa huoneessa olijoille kun siihen on liitetty kuulokkeet.

YDS-120 on hiljainen harjoitussoitin.

Negatiiviset huomiot

Huonoa oli se, että tuntui, että suukappaleeseen pystyi puhaltamaan ihan miten vain, esimerkiksi nokkahuilun ansatsilla, ja ulosanti oli suunnilleen sama kuin saksofonin ansatsilla. Ansatsin ylläpitoon ja parantamiseen tästä siis tuskin on hyötyä. Soittimeen pystyy vaihtamaan oikean saksofonin suukappaleen ja lehdykän, mikä saattaa auttaa ansatsin ylläpidossa tavallaan kun soittoasento on näin normaalimpi, mutta silti soundiin ei pysty puhaltamalla juurikaan vaikuttamaan, vaan yhtä hyvä tai huono ääni tulee soittimesta puhalsipa siihen miten vain, mikä tuntui melko hämäävältä. Äänen voimakkuuteen vaikutti eniten puhalletun ilman määrä ja sekin tuntui mielestäni toimivan vähän eri tavalla kuin akustisessa saksofonissa.

Ongelmallista ansatsin harjoittelemisessa tällä soittimella on se, että sointia ei muodosteta, vaan soundit valitaan asetuksista.

Ongelmallista ansatsin harjoittelemisessa tällä soittimella on se, että sointia ei muodosteta, vaan soundit valitaan asetuksista ja esim. vibraton voi valita soundin mukana tai asetuksista erikseen, mutta sen nopeuteen ei voi vaikuttaa ollenkaan, ja kun sen kerran on valinnut, sitä ei voi myöskään käyttää tehosteena siellä täällä, vaan se joko on päällä tai ei ole päällä.

En siis äkkiseltään suosittelisi ainakaan aloittelevaa soittajaa käyttämään tätäkään digitaalipuhallinta kovin usein, mikäli tarkoituksena on oppia soittamaan oikeaa saksofonia, koska tällä digisoittimella pystyy aikaansaamaan asioita, joita soittaja ei saksofonilla vielä kykene tekemään, jolloin vastassa voi olla iso pettymys kun vaihtaa takaisin akustiseen saksofoniin, johon täytyykin puhaltaa reippaammin, eikä sitä vibratoakaan saa kuuluviin tuosta noin vain.

Perustietoa soittimesta

  • Digitaalinen saksofoni joka painaa n.810 g ilman pattereita (4 x AAA)
  • 73 sisäänrakennettua soundia / ääntä, joista 56 saksofonisoundia
  • 17 elektonista soundia
  • 5 efektiä
  • mahdollisuus tuoda 20 omaa soundia
  • sama koneisto ja sormitus kuin Yamahan saksofoneissa
  • Eb-, Bb- ja C-viritys
  • viritys säädettävissä välillä 427…453 Hz
  • sisäänrakennettu kaiutin
  • AUX IN -stereominijakki
  • MIDI: Micro USB to host, Type B

Soittimen asetukset

Sen lisäksi, että soittaja voi valita millä sopraano-, altto- tenori- tai baritonisaksofonisoundilla soittaa, voi soitinta muokata kahdella muullakin tapaa. Soittimeen on saatavissa ilmainen iOS-/Android-sovellus, jota en ladannut enkä kokeillut, koska pääsin testaamaan soitinta vain lyhyesti. Sovelluksen lisäksi ääntä voi muokata suoraan soittimen omasta analogisesta valikosta käsin, toki valikon kautta mahdollisuudet muokata ovat suppeammat ja niihin ehdin tutustua lyhyesti. Valikossa oli viisi asetusta:

  1. Puhalluksen voimakkuus: kuinka kovaa täytyy puhaltaa, jotta ääni syttyy.
  2. Dynamiikka: kuinka herkästi soitin reagoi puhalluksen voimakkuuden vaihteluihin.
  3. Sormituksen tarkkuus: kuinka samanaikaisia sormien liikkeiden tulee olla, jotta soitin ei reagoi epätoivotulla vahinkoheleellä.
  4. Viritys: 427…453 Hz
  5. Jälkikaiku/vibrato: Kuinka paljon äänenkorkeus vaihtelee yhden soitetun äänen sisällä.

Videoista lisää oivalluksia

Katsoin joitakin YouTube-videoita saadakseni lisätietoa soittimesta. Moni videoista keskittyi lähinnä esittelemään laitteen soundeja ja ominaisuuksia, mutta muutama video auttoi hahmottamaan YDS-120:en mahdollisuuksia ja pulmakohtia tarkemmin ja herätti minussa oivalluksia. Linkitin kolme videota tähän alle.

Peter Boydin video

Amatöörimuusikko Peter Boyd nosti esiin videollaan muutaman mainitsemisen arvoisen asian. Hän käyttää soitinta mm. sovittaessaan musiikkia saksofonikvartetilleen ja omistaa YDS:n lisäksi vain baritonisaksofonin, joten hänelle kyseinen digitaalisoitin on ollut kätevä, koska hän saa erikokoisten saksofonien kuulokuvan soitettua, ilman kolmen eri kokoisen saksofonin ostamista. Huonona puolena Boyd mainitsi pattereiden heikon kestävyyden, jonka hän on ratkaissut yhdistämällä soittimen powerbankiin eli varavirtalähteeseen. Toinen tapa ratkaista ongelma on liittää soitin pidemmällä Micro-USB-johdolla verkkovirtaan, lisäksi hänkin piti laitteen sisäänrakennettua analogista kaiutinta melko kehnona. Boyd nosti esiin myös asian, jota voi käyttää hyväkseen jos haluaa käyttää YDS-120:tä harjoitussoittimena. Koska sormitusten tarkkuutta voi säätää, on mahdollista ruuvata asetus äärimmilleen, niin että vahinkoheleitä tulee helposti, jolloin pystyy harjoittelemaan nimenomaan sormien yhdenaikaisuutta vielä tarkemmaksi, kuin mitä akustisella saksofonilla ikinä kykenisi.

Jay Metclafin video

Better Saxin Jay Metclaf puolestaan vertaili YDS-120:tä vanhempaan ja kalliimpaan YDS-150:een ja tuli siihen lopputulemaan, että YDS-120 on monella tapaa parempi vaihtoehto harjoitussoittimeksi kuin edeltäjänsä, se on hänen mukaansa paitsi n. 45 % halvempi, keveämpi, suukappale on hänen mielestään järkevämpi, läpät toimivat paremmin ilman, että niitä täytyy painaa erityisen lujaa ja patteritkin on, vaikka niistä on iloa melko lyhyeksi aikaa kerrallaan. Hän kritisoi sitä, että YDS-120:ssä ei ole Bluetoothia kuten YDS-150:ssä, eli taustamusiikin kuulokkeisiin saa vain Micro-USB-piuhalla. Lisäksi Metclaf mainitsi, että esimerkiksi altissimosormitukset saa käyttöön vain Yamahan ilmaisessa iOS-/Android-sovelluksessa, johon myös ainoa liittymistapa tässä uudemmassa versiossa on piuha, eli käyttäjän täytyy varmistaa, että hänellä on piuha jonka toisessa päässä on Micro-USB-liitin ja toisessa päässä se liitin joka sopii omaan kännykkään. Hän mainitsi, että USB-C olisi ollut ehkä enemmän tätä päivää kuin Micro-USB. Kumpaakaan laitetta hänkään ei näe järkevänä vaihtoehtona esiintymiskäyttöön.

Sarah Jefferyn video

Team Recorderin Sarah Jefferyn video oli hyväntuulinen ja avasi silmäni sille, että koska äänenmuodostus YDS-120:llä on niin vaivatonta, voi siitä toisaalta olla iloa esimerkiksi muiden soitinten soittajille, jotka haluavat omaksi ilokseen soittaa saksofonin kaltaista soitinta.

Lopputulema

Kokeilun jälkeen ajatukseni on, että YDS-120 saattaisi toimia matka- ja harjoitussoittimena tietyissä tilanteissa, mutta koska ansatsi on niin erilainen kuin saksofonilla, päädyin itse ostamaan käyrän sopraanosaksofonin kyseisiin tarkoituksiin. Käyrä sopraano kun on mahdollista ottaa lentokoneen matkustamoon, se ei ole mielestäni liian painava ja itselläni on sille käyttöä muutoinkin, toki hyvän käyrän sopraanosaksofonin hinta on monikymmenkertainen verrattuna digitaalipuhaltimeen.

YDS-120 saattaa todellakin olla hyödyllinen apuväline esimerkiksi tilanteissa joissa soittajan omistama akustinen saksofoni on liian painava tai isokokoinen, sekä tilanteissa, joissa pitäisi pystyä harjoittelemaan toisia häiritsemättä. Soittimesta voi olla iloa myös niille, jotka haluavat käyttää laitteen kymmeniä erilaisia saksofonisoundeja, tai niille, jotka haluavat käyttää sitä MIDI-controllerina. Ainakin itse puhaltajana nuotinnan melodiat mieluummin laitteella, joka muistuttaa omaa soitinta, kuin näppäimistöllä tai koskettimistolla, mikäli vaan controllerin liittäminen tietokoneeseen ei ole liian aikaavievää ja hankalaa.

YDS-120:stä ei ainakaan suurimmalle osalle soittajista ole korvaamaan akustista saksofonia, mutta se voi toimia akustisen soittimen rinnalla yllä mainitsemissani tilanteissa. Soittimen keveys yhdistettynä helppoon äänen tuottamiseen tuovat kuitenkin mieleeni sellaisen hyödyn, että tästä soittimesta voisi olla iloa esimerkiksi erityispedagogiikan puolella oppilaille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene soittamaan tavallista saksofonia. Joskus soittajalla voi olla jokin vamma tai vaikkapa ikä voi vaikuttaa siihen, ettei pysty puhaltamaan tarpeeksi ilmaa saksofoniin, jolloin tämä saattaisi olla käyttökelpoinen ratkaisu.

Muita vaihtoehtoja samaan tarpeeseen

Metclaf mainitsi videollaan vaihtoehdoksi YDS-120:lle Travelsax2:en, muita vaihtoehtoja Yamahan digitaalisaksofoneille Akai EWI:n lisäksi ovat mm. Roland Aerophone, Nux Nes1 sekä EMEO Digital Practice Saxophone.

Lähteet

Ylläolevien videolähteiden lisäksi lähteinä on käytetty seuraavia dokumentteja:

YDS-120:en käyttöohje: https://europe.yamaha.com/files/download/other_assets/8/1628388/yds-120_en_om_c0-w.pdf

Soitin F-musiikin sivuilla: https://www.f-musiikki.fi/digitaalinen-saksofoni-yds-120-yds120.html

Soitin Yamahan sivuilla: https://europe.yamaha.com/en/products/musical_instruments/winds/digital_wind_instruments/yds-120/index.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *