Soiton etäopetusta on käsitelty yleensä pääasiassa opettajan näkökulmasta, mutta mitä pitäisi ottaa huomioon kun aihetta tarkastellaankin oppilaan näkökulmasta?
Mooren laki jyllää edelleen eteenpäin, tietoverkot kehittyvät ja teknologia paranee! Pandemia-ajan etänä toteutettuun instrumenttiopetus-sekoilun kirjoon mahtui tuhansia tarinoita siitä, miten opettajat päätyivät improvisoimaan erilaisia luovia ratkaisuja soittotuntien järjestämiseksi etäyhteyksiä hyödyntämällä. Pandemia-aika tuntuu jo kaukaiselta dystopialta, mutta etäopetus lienee tullut jäädäkseen osaksi soitonopetuksen arsenaalia.
Oppilaan näkökulma
Tässä artikkelissa keskityn tarkastelemaan instrumenttiopetukseen osallistumista oppilaan näkökulmasta katsottuna. Opettajilla homma alkaa olla jo melko hyvin hallussa, kun pakon ajamana pilotoiduissa etäopetuksen koelaboratorioissa kärvistelleet instrumenttipedagogit joutuivat sukeltamaan kohti tuntematonta – yritysten ja erehdysten kautta opettajat tekivät hurjan käytännön digiloikan!
Opettajan näkökulmasta katsottuna etäopetuksen järjestäminen voi tuntua jo itsestäänselvyydeltä. Moni opettaja on ehtinyt perehtyä etäopetuksen järjestämiseen niin vaadittavan teknologian, sen sujuvan käyttämisen, kuin sovellettavien pedagogisten ratkaisujenkin suhteen. Omalle instrumentille sujuvan työskentelyn mahdollistavan etäopetusmetodin eteen on voitu uhrata paljonkin vaivaa, mutta etäopetustilanteiden toteutus ei ole aina siitä huolimatta onnistunut toivotulla tavalla.
Tätä artikkelia kirjoitettaessa kesällä 2024, ajan tasalla olevan opettajan on mahdollista onnistua luomaan jopa reaaliaikaisen yhteissoiton mahdollistava etäsessio suhteellisen pienellä perehtymisellä ja vaivannäöllä.
Opetuksen toinen osapuoli, oppilas, ei luonnollisestikaan useimmiten ole varustautunut samalla tietotaidolla, saati teknologia-arsenaalilla, kuin miltä tilanne näyttäytyy opettajan utopistisessa ideaalissa mielikuvassa sujuvaan etäopetustilanteeseen. En toki leukaile ainoastaan lämpimikseni – toki toisinaan etäopetus on saatu onnistumaan yllättävänkin hyvin, mutta kentältä ja kollegoilta havainnoitu empiirinen kokemus osoittaa etäopetuksen todellisen toteutumisen ja onnistumisen sisältävän laajalti varianssia liittyen nimenomaan oppia vastaanottavan osapuolen toimintaan.
Etäpedagogiikka
Ehkäpä heti alkuun olisi syytä miettiä pedagogiikkaa ja sen toteutusta etänä. Opetusta ei käytännössä pysty järjestämään samalla tavalla etäältä kuin läsnä ollessa, joten on syytä hahmotella opetuksen toteutus ja tunnin rakenne uudella tavalla. Eri tasoisten ja ikäisten oppilaiden kanssa voisi olla järkevää kokeilla hieman erilaisia ratkaisuja.
Sikäli kun reaaliaikainen yhteissoitto ei useimmissa tapauksissa vielä onnistu teknisten käytännön rajoitteiden vuoksi, en tässä artikkelissa anna sille suurta osuutta. Joissakin tapauksissa, kun oppilas on musiikkiteknologiselta osaamiseltaan riittävän edistynyt ja toimintatapa palvelee tarkoitustaan, reaaliaikaista yhteissoittoa voi toki yrittää hyödyntää jo nykyään. (Artikkelin lopusta löytyy linkit reaaliaikaista yhteissoittoa käsitteleviin artikkeleihin.)
Käytännössä kuitenkin erityisesti musiikin perusopetuksen puolella tällaiset tapaukset ovat vielä harvinaisia. Pullonkaulana on useimmiten internet-yhteyden nopeus, joka vaikuttaa suoraan koettuun latenssiin, eli äänen ja kuvan välittymisen viiveeseen osapuolten välillä. Ideaalitilanteessakaan onnistuessaan reaaliaikainen yhteissoitto ei vastaa läsnäolotilannetta. Musiikin ammattilaisten kesken yhteissoitto toki voi onnistuakin, mutta vielä perusteitaan hiovalle oppilaalle tilanne voi käydä ylimääräisen hankalaksi.
Jos päätetään, että tässä pedagogisesti perustellussa esimerkkipohdinnassa etäopetuksessa olisi luovuttu reaaliaikaisen yhteissoiton vaatimuksesta, olisi kuitenkin saatava toimiva yhteys välittää mahdollisimman hyvälaatuista ääntä ja videokuvaa vastavuoroisesti toinen toisilleen. Opettajan esimerkin kuuleminen ja näkeminen on avainasemassa, samoin kuin oppilaan suoritusten välittyminen opettajalle. Kun nämä saadaan toimimaan, ollaan jo aika pitkällä.
Reaaliaikaisen läsnäolon puute jättää kuitenkin pienen aukon tekemiseen. Toki etäyhteydellä voidaan kokea olevansa läsnä virtuaalisesti toistensa kanssa, vaikka viive olisikin sen verran suuri, että reaaliaikainen yhteissoitto ei onnistu. Sen sijasta, tai lisäksi, on hyödyksi yrittää löytää jokin toimiva hybridiopetustapa, jossa pystytään seuraamaan yhtä aikaa esimerkiksi opeteltavan kappaleen nuottikuvaa tai jakamaan ennalta äänitettyjä tehtäviä ja analysoimaan niitä oppilaan kanssa etäyhteydellä.
Pedagogiset ratkaisut riippuvat kuitenkin hyvin paljon opettajan mieltymyksistä toteuttaa etäopetusta, ja myös eri instrumentit asettavat omat vaatimuksensa. Keskityn tässä artikkelissa yleisellä tasolla etäopetuksen toteuttamiseen siten, että osapuolten välillä saadaan välitettyä videokuvaa ja ääntä mahdollisimman vaivattomasti muutaman erilaisen esimerkkiskenaarion avulla.
1. ”Worst case scenario” nollabudjetilla
Hei sä taidat istua nyt sen puhelimen päällä…
(tosielämän kommentti opettajalta oppilaalle eräässä etäopetussessiossa)
Valitettavasti useimmiten etäopetukseen käytetty videopuheluohjelma on ollut (kyllä, aivan tutkittua tietoa) WhatsApp. Ei tässä sovelluksessa ole sinänsä mitään vikaa, jos sitä käyttää siihen mihin se on luotu – videopuheluihin, joissa välitettävä ääni on puhetta. Valitettavasti WhatsApp on optimoitu nimenomaan siten, että ohjelma yrittää suodattaa pois ”häiriöäänet” selkeästi kuuluvan puheen tieltä – ja useimmat instrumentit ovat ohjelmalle juuri sitä hälyääntä, joka leikkautuu automaattisesti pois.
Lähes yhtä matalalla kynnyksellä kuin WhatsApp-videopuhelun avaamisella älypuhelimen kanssa voidaan päästä alkuun Zoom-videopuhelumobiilisovelluksella, jonka avulla on mahdollista saavuttaa jo paljon siedettävämpi äänenlaatu kuin WhatsAppilla. Zoomin käyttö ei ole erityisen vaikeaa, mutta opettajan olisi hyvä käydä kädestä pitäen oppilaan (ja/tai iästä riippuen myös vanhempiensa) kanssa läpi miten sessioon liitytään ja mitkä asetukset pitää olla valittuina mahdollisimman hyvän äänenlaadun saavuttamiseksi.
Zoomin mobiiliversio voi siis toimia auttavana työkaluna tilanteisiin, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua mobiililaitteisiin. Ohjelman asetuksista riippumaton äänenlaadun pullonkaula on mobiililaitteita käytettäessä mikrofonin ja kuulokkeiden puolella. Onneksi uusimmissa puhelimissa on jo kohtuullisen äänenlaadun mahdollistavat mikrofonit, mutta mitään hifi-tasoista kokemusta on turha odottaa. Dynamiikka tuottaa usein ongelmia ja puntarointia on tehtävä kahden heikon välillä – lujien äänien säröytyminen tai ohjelman äänenvoimakkuutta tasaavan kompressorin ehdoille antautuminen. Helpoin ja usein toimivin ratkaisu on käyttää puhelimen kaverina langallisia kuulokkeita ja antaa puhelimen oman mikrofonin poimia äänet.
Valitettavasti harvasta uudemmasta luurista enää löytyy 3,5 mm plugipistoketta kuulokkeille (huom. data-/latausporttiin sopivia adaptereita löytyy kyllä), joten käytännön vaihtoehtona ovat Bluetoothilla langattomasti liitettävät kuulokkeet. Latenssi ei nyt tässä tapauksessa ole suurin ongelma, mutta langattomasti liitettyjen Bluetooth-kuulokkeiden oma latenssi aiheuttaa käyttökokemukselle hallaa siinä mielessä, että vaikka kuva ja ääni olisivat laadultaan jokseenkin käyttökelpoisella tasolla, ne todennäköisesti toistuvat eri aikaan. Tämä ongelma olisi periaatteessa kierrettävissä uusimman Bluetooth-protokollan (5.X-versiot) synkronointiominaisuuksilla, mutta Zoom-ohjelmiston reaaliaikaiseen yhteyteen pyrkivän luonteen vuoksi ominaisuutta ei tässä yhteydessä tueta, enkä pidättäisi hengitystäni sen suhteen, että jatkossa keksisivät moisen tuotteeseensa lisätä.
Toinen ja merkittävämpi Bluetooth-kuulokkeisiin liittyvä ongelma liittyy mikrofoniin. Bluetooth-kuulokkeista nimittäin löytyy poikkeuksetta integroitu mikrofoni puheluita varten. Kuulokkeiden omat mikrofonit ovat optimoitu puheäänelle niin toimintansa kuin sijoituspaikkansa suhteen, jolloin ne eivät oikein sovellu instrumenttien äänien poimintaan. Lisäksi langattomuudesta seuraava latenssi aiheuttaa videokuvan ja äänten toistumisen eriaikaisesti.
Valitettavasti Zoomin mobiiliversossa ei ole mahdollista valita erikseen äänentoistokanavaa ja mikrofonia, vaan se on joko tai. Eli käytännössä Bluetooth-kuulokkeita käytettäessä joutuu alistumaan käyttämään myös niiden omaa mikrofonia.
Matalimman kynnyksen mobiilietäyhteys Zoom-sovelluksen kanssa toimii siis helpoiten ja parhaiten kun käytössä ovat langalliset kuulokkeet, ja muutaman euron latausporttiin sopivalla adapterilla langalliset kuulokkeet toimivat myös sellaisten mobiililaitteiden kanssa, joista 3,5 mm plugipistoketta ei enää löydy. Huomattavaa on toki myös, että mahdollisimman väkevä internet-yhteys on onnistumisen edellytys myös mobiililaitteiden kanssa. Vaikka WiFi- tai mobiililaajakaistayhteys on aina kompromissi latenssinsa suhteen kiinteään yhteyteen verrattuna, on nopeasti toimiva mobiiliyhteys aina parempi vaihtoehto kuin hitaasti ja heikosti kantava langaton verkko. Ja toki päinvastoin – tietysti nopeasti toimiva WiFi-yhteys toimii paremmin kuin huonosti kantava mobiiliverkko. Onkin suositeltavaa testata kulloinkin parhaiten toimiva yhteyden muoto, esimerkiksi mobiililaitteisiin saatavalla SpeedTest-sovelluksella. Sovellus näyttää verkon nopeuden ja viiveen (ping). Sovelluksella on helppo testata, kumpi vaihtoehto toimii kussakin sijainnissa nopeammin, WiFi vai mobiiliverkko.
Säätämisen arvoisia asetuksia ei Zoomin mobiiliversiosta löydy montaa, mutta yksi asetus olisi syytä muistaa tehdä: Zoomin asetuksista voi valita päälle ”Original Audio” -valinnan, joka mahdollistaa sessiossa ”Original Sound” -asetuksen käyttöön ottamisen. Original Sound -asetusta käyttämällä saadaan hälyäänten suodatus pois päältä, jolloin instrumentin äänet eivät jää häiriösuodattimen haaviin ja äänenlaatu on kokonaisuudessaan parempi.
2. Pienellä panostuksella paljon parempaa, joskaan ei vieläkään aivan priimaa
100–200 euron panostuksella saa jo selkeästi ”next level” kokemuksen aiempaan esimerkkiin verrattuna!
Jos halutaan toteuttaa samoja asioita kuin matalimman kynnyksen mobiilisovelluksella, eli pystyä jokseenkin reaaliaikaiseen videoyhteyteen, mutta merkittävästi paremmalla laadulla, ei välttämättä tarvita vielä valtavaa panostusta studiovarustelun osalta. Kun mobiililaitteen tilalle otetaan kannettava tietokone, mahdollisuudet paremmalle käyttökokemukselle paranevat oleellisesti – menettämättä mahdollisuutta vaihtaa fyysistä paikkaa, jossa kulloinkin operoi. Valitettavasti useimmiten etäyhteyksien laadun paraneminen korreloi mobilisoitumismahdollisuuksien heikkenemisenä. Haetaan tähän väliin siis jotain kompromissia laadultaan heikoimman ja parhaimman väliltä.
Kannettavalla tietokoneella Zoom-ohjelmistosta saa jo paljon enemmän irti. Kun näytön koko on riittävän suuri, opettajalla on mahdollisuus jakaa ja näyttää materiaaleja halutessaan käyttökelpoisella tavalla oppilaalle videoyhteyden välityksellä. Opettajalla on myös mahdollisuus toistaa audiota omalta tietokoneeltaan oppilaan kuultavaksi. Kannettavan tietokoneen oma web-kamera tuottaa usein riittävän hyvän kuvanlaadun, jos tilan valaistus on kunnossa ja kameran kuvakulmaa on helppo säätää sopivammaksi.
Nyt pullonkaulaksi jää mikrofoni. Toki läppäreiden omien sisäisten mikrofonien laatu eri laitteiden välillä voi vaihdella suurestikin, mutta parhaimmillaankin läppäreiden integroitujen mikrofonien suorituskyky on vaatimaton akustisten instrumenttien äänien poimintaan.
Suuren parannuksen suhteessa melko edulliseen hintatasoon voi saavuttaa täydentämällä kokoonpanoa erillisellä, suoraan kannettavan tietokoneen USB-porttiin kytkettävällä ulkoisella mikrofonilla. Ulkoisia USB-väylästä virtansa saavia kondensaattorimikrofoneja löytyy laajalla hintaskaalalla, mutta jo edullisemmankin luokan laitteet (noin sata euroa) mahdollistavat huomattavasti paremman äänenlaadun kuin keskiverto läppärin oma sisäinen mikrofoni. Ero on kuin yöllä jä päivällä. Talviyöllä ja kesäpäivällä.
USB-mikrofonin käyttö Zoom-ohjelmiston kanssa on melko helppoa ja yksinkertaista. Tietokone tunnistaa mikrofonin oitis, kun sen liittää tietokoneeseen piuhallaan. Mobiiliversioon verrattuna Zoomin työpöytäversiossa tietokoneella asetuksia pystyy säätämään huomattavasti laajemmin. Työpöytäversiota läppärin kautta ajettaessa on syytä muistaa panna päälle ”Original Sound” -asetus. Lisävalinnoista voi kokeilla, parantaisiko ”High Fidelity Music Mode” äänenlaatua entistäkin paremmaksi. Tässä pullonkaulaksi voi muodostua internet-yhteyden nopeus, jos ollaan WiFi-verkon varassa eikä ole mahdollisuutta kytkeä riittävän nopean yhteyden päässä olevaa verkkokaapelia suoraan tietokoneeseen kiinni. Tärkeintä asetusten säätämisen kannalta on se, että työpöytäversiossa on mahdollista määritellä erikseen mikrofoni, äänentoisto sekä kamera. Valinnat löytyvät sessiossa kuvaruudun vasemmasta alanurkasta. Valikosta etsitään ulkoinen USB-mikrofoni ja valitaan se käyttöön.
Käytännössä helposti siirrettävä etätunnille osallistujan ”välimallin laitteisto” on siis mahdollista saada aikaan kannettavan tietokoneen kaveriksi hankituilla mikrofonilla ja kuulokkeilla.
Kuuntelupuoli on parasta ja helpointa hoitaa käyttämällä langallisia kuulokkeita. Langalliset kuulokkeet toimivat ilman viivettä ja suhteellisen laadukasta ääntä toistavia kuulokkeita on tarjolla monia erilaisia, suurella hintaskaalalla. Onneksi myös melko edullisilla kuulokkeilla voidaan saavuttaa aivan käyttökelpoisen laadukas äänentoisto ja vaikka liitäntäporttien määrä nykyläppäreissä on vähenemään päin, useimmista löytyy edelleen 3,5 mm kuulokeliitäntä.
Käytännössä helposti siirrettävä etätunnille osallistujan ”välimallin laitteisto” on siis mahdollista saada aikaan kannettavan tietokoneen kaveriksi hankituilla mikrofonilla ja kuulokkeilla. Toki kokonaisuudelle kertyy enemmän hintaa, jos läppäriä ei ole olemassa ennestään, mutta useimmista kotitalouksista käyttökelpoinen kannettava yleensä löytyy, samoin kuulokkeet. Eli jos ainoa uusi hankinta on USB-mikrofoni, mobiiliversiota huomattavasti paremmin toimivan etäyhteyspäätteen saa aikaiseksi noin sadan euron hinnalla. Systeemiä on myös helppo päivittää entistä monipuolisemmaksi, esimerkiksi jos haluaa panostaa vielä laadukkaampaan web-kameraan, jonka suurin etu on saada kuvakulma suunnattua tarkoituksenmukaisesti instrumentista riippuen. Kuitenkin monen soittimen kanssa voi pärjätä mainiosti myös läppäriin integroidulla kameralla.
Kun käytännössä kaikki fyysiset palikat ja asetukset on saatu kohdalleen, päästään toimivan etäyhteyden kannalta kenties tärkeimmän asian äärelle – nettiyhteys! Vaikka kannettavalla tietokoneella on mahdollista liittyä internetiin kätevästi WiFi-verkon välityksellä, mahdollisuuksien mukaan parempi vaihtoehto olisi saada yhdistettyä tietokone suoraan fyysisellä Ethernet-verkkokaapelilla nettiin. Vaikka WiFi-yhteys toimisi käytännössä ripeän tuntuisesti normaalissa web-selailussa, videoetäyhteyden suhteen parasta on pyrkiä eroon kaikesta ylimääräisestä viiveestä eli latenssista.
Langaton yhteys valitettavasti lisää latenssia aina jonkin verran fyysiseen kaapeliin verrattuna, joten on suositeltavaa suosia piuhaa tässäkin tapauksessa. Ylipäänsä nettiyhteys ja sen toimivuus on avainasemassa sujuvaa etäyhteyttä muodostettaessa, sillä vaikka laitteet olisivat viimeisen päälle, niistä ei ole paljoa iloa, jos nettiyhteys ei ole riittävän nopea. Nettiyhteyttä voi ja kannattaa jälleen testata nopeustestisovelluksella, joka antaa osviittaa myös viiveen suhteen. Videoetäyhteyden kannalta on huomattavaa, että datayhteyden lähetysnopeus on yhtä tärkeässä roolissa kuin latausnopeus – useimmissa liittymissä yhteys on epäsymmetrinen eli latausnopeus saattaa olla moninkertainen lähetyspuoleen verrattuna.
Useimmiten kuitenkin on tyydyttävä jonkinlaiseen kompromissiin eri osa-alueiden välillä ja fiksuinta onkin kartoittaa oman systeemin pullonkaulat. Ennen kuin suurimmat pullonkaulat hyvän yhteyden kannalta on selätetty, ei kannata kiirehtiä asioiden edelle. Esimerkiksi jos käytettävissä ei ole riittävän nopeaa internet-yhteyttä, on turha haaveilla hyötyvänsä paremmasta web-kamerasta, kun kameran avulla saavutettua parempaa kuvanlaatua ei saada hyvällä laadulla siirrettyä kuitenkaan verkon yli vastaanottajalle saaakka.
3. Vain taivas on rajana?
Mitäs seuraavaksi, kun hintaluokka on alkaen 200 euroa?
Miten saada mahdollisimman hyvä etävideoyhteys aikaiseksi kohtuullisella panostuksella? Kohtuullisuuden määritelmä lienee sen verran subjektiivinen ja filosofinen kysymys, että on syytä määritellä tavoite hieman selkeämmin. Mihin seikkoihin ja paljonko panostamalla, voisi saavuttaa käytännössä koettavissa olevaa hyötyä palvelemaan etäsoittotuntien vaatimia tarpeita?
Keskenään erilaisten instrumenttien ominaisuudet voivat vaikuttaa etävideoyhteyttä varten tarvittavien laitteistovaatimusten nyansseihin. Käsittelen tässä yhteydessä akustisia instrumentteja ikään kuin monoliittina, sillä samat perusperiaatteet toimivat kaikkien kanssa, kun vain huomioi oman soittimensa erityispiirteet tarpeen mukaan.
Ei lähdetä siis hakemaan absoluuttisesti ”parasta” mahdollista, vaan pyritään saavuttamaan optimaalinen tulos haaskaamatta rahaa saavuttamatta konkreettista hyötyä. On kuitenkin mainittava, että yhtä ainoaa optimaalista lopputulosta ei oikein voi määritellä, vaan olosuhteet ja tarpeet vaihtelevat. Jos käytettävissä ei esimerkiksi ole kunnollista nettiyhteyttä, ei ole järkevää panostaa laitteisiin ennen kuin yhteyden nopeus on riittävä. Oletetaan siis tässä esimerkissä, että käytettävissä olisi kiinteä kaapeli-/valokuitulaajakaistayhteys, joka saadaan yhdistettyä joko pöytä- tai kannettavaan tietokoneeseen fyysisellä johdolla.
Periaatteessa sillä ei ole merkitystä, onko käytössä pöytätietokone vai kannettava tietokone. Käytännössä useimmiten kannettavan tietokoneen hyöty on mahdollisuus sen siirreltävyyteen, mutta usein heikkous pöytätietokoneeseen verrattuna voi olla näytön koko ja liitinporttien määrä. Jos lähdetään suoraan rakentamaan ”vähän parempaa” videoetäyhteyttä etäsoittotunteja varten, oli käytössä läppäri tai pöytäkone, kummalla tahansa se onnistuu.
Kuitenkin lisälaitteita tietokoneeseen liitettäessä sen siirreltävyys heikkenee ja monesti käytännöllisintä olisi saada aikaan tila, jossa etäyhteyden saa kameroineen ja mikrofoneineen vaivattomasti päälle ilman ylimääräistä säätämistä. Kun tila on helposti käyttöön otettavissa ja laitteisto toimii varmasti, on helpompi keskittyä itse asiaan eli soittotunnin sisältöön ja omaan suoritukseen instrumentin kanssa.
Ensimmäinen tärkeä lisälaite voisi esimerkkitapauksessa olla erillinen äänikortti, eli Audio Interface. Kyseessä on suurin piirtein Waltarin romaanin kokoinen mötikkä, joka liitetään USB-johdolla tietokoneeseen. Tähän Audio Interfaceen on mahdollista liittää yleensä useampia kuin yksi mikrofoni kerrallaan, ja sähköisten soittimien soittajilla kytkeä instrumentti suoraan kiinni äänikorttiin. Kun on mahdollista kytkeä koneeseen kiinni useampia mikrofoneja, voi hankkia erikseen instrumentilleen sopivimman mikrofonin ja asetella sen siten, että soittoasento on mukava ja soittimen äänet saadaan talteen mahdollisimman hyvin. Jos käytetään pöytätietokonetta, jossa ei oletusarvoisesti ole sisäänrakennettua mikrofonia, voidaan tarvittaessa liittää Audio Interfacen avulla mukaan toinen mikrofoni puhetta varten.
Valitettavasti läppärilläkään tietokoneen oman mikrofonin käyttö puheyhteyttä varten ei onnistu kovin sujuvasti, sillä Zoom-ohjelmisto käsittelee Audio Interfacea yhtenä kokonaisuutena, ja näkee sen ikään kuin yhtenä mikrofonina. Jos halutaan käyttöön kaksi erillistä mikrofonia ilman että ne ovat kytkettynä samaan Audio Interfaceen, täytyisi asetuksista aina valita erikseen kumpaa mikrofonia halutaan käyttää erikseen. Audio Interface ratkaisee ongelman siten, että käyttäjä pystyy miksaamaan – vieläpä useimmiten fyysisten säätimien avulla – molempien mikrofonien signaaleja samanaikaisesti, eli Zoomiin saadaan tuotua useamman mikrofonin ääntä, vaikka Zoomin mikrofonivalikossa näkyisikin olevan käytössä vain yksi Audio Interface. Kahden mikrofonin hankinta voi kuitenkin olla turhaa, jos etäoppilaan instrumentti on ominaisuuksiltaan sellainen, että sille hyvällä tavalla aseteltu mikrofoni kykenee poimimaan samalla myös puheääntä. Esimerkiksi poikkihuilun ääni säteilee suukappaleesta aivan suun läheltä, joten käytännössä instrumenttimikrofoni poimii puheen siinä missä soittimenkin äänen. Toisaalta jos flyygelin kanssa käytössä on vain instrumenttimikrofoni(t), jotka on aseteltu oikealla tavalla soittimen sisään suunnatusti, eivät ne pysty poimimaan soittajan puheääntä soittimen edustalta kunnolla.
Mitä sellainen Audio Interface sitten maksaa? Hintahaitari on erittäin laaja, mutta kotikäyttöön riittää huokeammankin päädyn laite – äänenlaatu on vähintäänkin riittävä. Kalliimpiin laitteisiin panostamalla saa lisää liitäntämahdollisuuksia ja kestävyyttä vaativampaa ammattilaiskäyttöä varten. Esimerkiksi hyväksi todettuja, mutta edullisia Focusriten audiointerfaceja saa jo alle sadan euron hintaluokasta. On siis tärkeää tarkistaa omiin tarpeisiin riittävät liitäntämahdollisuudet ennen laitteen hankkimista.
On myös huomionarvoista mainita, että Audio Interfacesta voi olla monenlaista muutakin hyötyä soiton äänittämisestä kiinnostuneille tai vaikkapa YouTube-striimausharrastamisen avuksi. Etäsoittohommissa Audio Interface mahdollistaa myös sähköisten soittimien liittämisen suoraan tietokoneeseen, eli esimerkiksi sähköbasson voi kytkeä suoraan piuhalla kiinni Interfaceen, ja hioa saundia vahvistinta mallintavalla ohjelmalla – etäyhteyden toiseen päähän välittyy sama signaali kuin mitä omiinkin kuulokkeisiin.
Kuuntelupuolella kannattaa edelleen luottaa kuulokkeisiin. Kuulokkeiden suhteen tärkeitä ominaisuuksia etätunteja ajatellen ovat niiden äänenlaadun lisäksi käytettävyys ja akustiset ominaisuudet – ovatko kuulokkeet suljetut vai avoimet. Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä henkilökohtaiset preferenssit voivat vaihdella. Nappikuulokkeet eivät ole ”kolhot” ja tule niin äkkiä tielle soittimien kanssa koheltaessa, mutta eivät välttämättä pysy niin jämäkästi päässä. Instrumentista ja soittajasta riippuen, joku saattaa arvostaa avoimia luureja, joiden läpi kuuluu huoneen akustiset äänet – toisaalta joku voi nimenomaan arvostaa suljetuissa kuulokkeissa sitä, että kuulee soittimensa äänen sellaisena kuin se välittyy myös vastapuolelle etäsessiossa. Kuulokkeita valittaessa kannattaa käyttää aikaa ja puntaroida omia tarpeita rauhassa. Olivat kuulokkeet minkä malliset hyvänsä, on järkevää yrittää metsästää mahdollisimman neutraalia taajuuskäyrää toistavia laitteita, joissa ei tietyt taajuudet korostu ylimääräisen paljon.
Kuulokkeiden käytettävyys myös paranee Audio Interfaceen kytkettynä. Useimmiten kuulokkeet saundaavat paremmalta Audio Interfaceen kytkettyinä kuin vaikka läppärin kuulokeliitäntään kytkettynä, Audio Interfaceen integroidun laadukkaamman kuulokevahvistimen ansiosta. Audio Interfacen avulla on myös helppoa miksata mikrofonien ja oman kuuntelun suhdetta itselle sopivaksi.
Kun äänipuoli alkaa olla kunnossa, uhrataan vielä hetki kuvan ja sen laadun pohdinnalle. Jos aiemmin käytössä on ollut vain läppärin oma web-kamera, erilliseen kameraan panostamalla kuvan laatu ja kameran tarkoituksenmukaisen suuntaamisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti. Käytännössä erilaisia kameroita on markkinoilla lukematon määrä eri hintakategorioissa – jo melko edullisissa web-kameroissa on nykyään korkea resoluutio, ja kuvanlaatu on varmasti enemmän kuin riittävä mikäli valaistuksen kanssa ei ole ongelmia. Jopa 4K-teräväpiirtokameroita löytyy alle sadan euron hintaluokassa runsaasti, mutta Zoomin kanssa riittävä resoluutio on perinteisempi 1080p-teräväpiirto. Zoom ei toistaiseksi tue 4K-kameraresoluutiota, ja UltraHD-laatuisen kuvan viiveetön välittäminen osapuolten kesken vaatisi moninkertaista suorituskykyä niin tietokoneilta kuin verkkoyhteydeltäkin. Lienee viisainta kuitenkin jättää kaikkein halvimmat parin kympin kamerat hyllyyn, sillä jos kameran optiikka on surkea, ei pelkällä teräväpiirtokennolla saavuteta mairittelevaa lopputulosta. Mitä parempi optiikka kamerassa on, sitä helpompi on käytännössä selvitä valaistuksen ja kuvan tarkennuksen kanssa.
Valaistus on erittäin oleellisessa asemassa hyvää kuvanlaatua tavoiteltaessa. Parasta olisi, jos kameran kohteeseen saadaan suoraan luonnonvaloa ikkunasta. Tosin Suomessa, kun valtaosan ajasta on pimeää, tarvitaan useimmiten jotain lisävaloa. Useimmiten etäsessiostudioon pystyy säätämään riittävän hyvän valaistuksen ilman taloudellista lisäpanostusta käyttämällä valonlähteitä, joita kotoa jo valmiiksi löytyy. Esimerkiksi kirkasvalolampulla on helppo saada sopivan pehmeä ja suunnattu valaistus ajamaan asiansa. Myös lisävalonlähteitä löytyy markkinoilta erittäin monenlaisia ja hintaisia. Kun tilan vaatimukset eivät ole ennalta tiedossa, on vaikea suositella spesifisti tietynlaista valaisinta. Kuitenkin pääperiaatteena olisi saada riittävän pehmeä (ei siis tiukasti suuntaavaa spottivaloa) mutta jokseenkin suunnattava valonlähde kuvattavaa näkymää kohden. Valon lähdettä valittaessa on syytä kiinnittää huomiota myös valon värilämpötilaan – värien vääristymätöntä toistoa varten olisi toivottavaa saada mahdollisimman luonnollisen valkoista valoa 5000 kelvinin tienoilta. Kalliimmissa setupeissa voidaan käyttää jopa tuhansien eurojen arvoisia järjestelmäkameroita ja kuvausvaloja, joiden kanssa kameran ja valaistuksen värilämpötilat on mahdollista synkronoida prikulleen yhteensopiviksi, jolloin videolle välittyvät mahdollisimman luonnolliset värit.
Loppusanat
Nyt on siis käyty läpi pintapuolisesti oppilaan kannalta etäopetusteknologian kolme kynnystasoa. Kiteytyksenä voitaneen todeta, että oppilaan on hyödyllistä käyttää hieman aikaa etäopetusteknologiaan ja sen käyttöön perehtymiseen, jotta etäopetuksessa on mahdollista keskittyä oleelliseen eli opiskeltaviin asioihin. Toisekseen, nykyteknologian avulla on mahdollista saavuttaa yllättävänkin vähillä kustannuksilla kohtalaisen hyvälaatuinen etäyhteyskokemus, jos on vain mahdollista välttää suuremmat pullonkaulat, jotka rajoittavat kokemusta. Eli kannattaa mennä ns. ”pullonkaula edellä” ja muistaa, että kalliista ja hienoista mikrofoneista ja kameroista ei ole paljon iloa etätunneilla, jos internet-yhteys toimii heikosti. Pienelläkin pääsee siis hyvään alkuun – taitojen ja kokemuksen lisääntyessä ja innostuksen kasvaessa voi vähitellen parannella omaa etäoppimispistettään vähitellen paremmaksi.
Tulevaisuudessa etäopetus ja etäyhteydellä soitonopiskelu todennäköisesti yleistyy entisestään, kun teknologian kehitys mahdollistaa entistä paremmat ja viiveettömämmät etäyhteydet. Uusimmat sovellutukset mahdollistavat jo nyt suhteellisen matalalla kynnyksellä käytettäviä lähes reaaliaikaista yhteissoittoa tukevia ohjelmistoja, jotka eivät vaadi sen kummempaa fyysistä laitteistoa tuekseen – vain riittävän moderni päätelaite oheistarpeineen ja internet-yhteys riittää.
Yksi uusi etäoppilaan asemaan liittyvä innovaatio voisi olla oppilaitoksen tarjoamat etäyhteysstudiot, jossa on oppilaitoksen tiloissa ja laitteistolla varustettu tila opetuksen vastaanottoa varten. Tällainen voisi toimia tietyissä tilanteissa jo nykyisellään pitkien välimatkojen alueilla, joissa opettaja ei aina pääse paikalle toivotulla tavalla, esim. mestarikurssi-tyyppisessä käytössä. Myös tietyissä harjoitustilanteissa etäyhteyden hyödyntäminen lienee tulevaisuudessa entistäkin yleisempää.
Tässä linkit artikkeleihin, joissa käsitellään Elk App -softaa, joka tarjoaa uusinta reaaliaikaista etäsoittoteknologiaa kotikoneella käytettäväksi:
Elk – yhteissoittoa etänä kotikoneelta
Elk App – matalan latenssin etäopetusta?
Zoom-ohjelmiston saa ladattua Applen sekä Androidin sovelluskaupoista ilmaiseksi – tietokoneversio löytyy puolestaan osoitteesta https://zoom.us/