Vuoden 2025 aikana olin useamman kerran keskustelussa, jossa musiikkia harrastamaton tuttavani kertoi tehneensä omia biisejä tekoälyn avulla. Illanvieton lomassa räätälöidyt kappaleet olivat hyvää viihdettä ja niiden tekeminen varmasti hauskaa. Samaan aikaan musiikin ammattilaiset ovat lähinnä kauhistelleet, kuinka AI tulee ja vie työt! Vai voisiko biisintekijä hyötyä siitä tekoälystä, kuten muustakin uudesta teknologiasta?
Tekoälystä ja sen kehityksestä puhuttaessa on oltava valmis siihen, että kahden viikon päästä nyt tarjolla ollut tieto on vanhaa tai uutta teknologiaa on tullut pyyhkien ”vanhan” version historian kirjoihin. Ajantasaista tietoa varten tartuin haastatteluihin ja vlogeihin, joiden julkaisusta olisi 0–6 kuukautta.
Mikä mahdollistaa musiikin tekoälysovellusten ”viihdekäytön”? Matalan kynnyksen laulunkirjoitus mahdollistuu, kun kappaleen voi saattaa valmiiksi pelkillä tekstisyötteillä, eli prompteilla. Promptiin voi syöttää lauluun haluttua lyriikkaa, tyylilajin, tunnelman jne., josta tekoäly sitten generoi vastauksen. Huomionarvoista on, että tekoäly generoi tämän tuotoksen pohjautuen siihen dataan, mikä sillä on käytössä. Varsinaisesti siis mitään uutta ei synny. Vai syntyykö?
Edellä mainittua toimintaa kuvataan tarkasti Jenni Heilalan julkaisussa Suno.ai – tekoäly tehtailee kappaleen (https://www.oomc.fi/2024/06/suno-ai-tekoaly-tehtailee-kappaleen/). Suosittelen lukemaan tämän. Suno on tällä hetkellä näkyvin toimija musiikkituotannon tekoälymarkkinassa päihittäen selkeästi potentiaalisimman kilpailijansa Udion. Suurin syy tähän on helpompi käyttöliittymä, joka vetää puoleensa niin harrastajia kuin ammattilaisia.
Viihdekäyttö vs. luova tekeminen
Mikä sitten erottaa laulunkirjoittamisen viihdekäytön uutta luovasta tekemisestä? Viitaten allaolevaan kuvaan: ainakaan minusta tullut valokuvaajaa useasta iPhonesta huolimatta, joten jotain muutakin tarvittanee.
2000- luvun alkupuolelta saakka studiotekniikka on kehittynyt huomasti, ja useimmille harrastajille on tullut mahdolliseksi hankkia oman soiton ja laulun tallentamiseen tarvittavat työkalut. Yksinkertaisimmillaan siis se sama puhelin, joka tekee sinusta valokuvaajan, tekee sinusta myös laulusi äänittäjän. Puhelin ei kuitenkaan tuota sinulle demoa kappaleestasi, vaan sitä varten olet tarvinnut soittotaitoisia kavereita ja mahdollisesti mikrofonin, äänikortin ja tietokoneen. Ei edelleenkään kovin mutkikasta, mutta isolle osalle aiheuttaa varmasti haasteita. Ja nyt puhutaan edelleen musiikin harrastajista tai aloittelevista laulunkirjoittajista.
Suno.ai tuo tähän helpohkon ratkaisun kohtuullisella investoinnilla (28 €/kk). Äänitettyäsi yksinkertaisen demon (esim. laulu + kitara tai laulu + piano), voit ladata sen Sunoon. Tässä kohtaa sovellus poimii lyriikat laulustasi ja kirjoittaa ne auki. Etusivulla on ikkuna, johon voit kuvailla kappaleen tyylilajia (tyyliin ”punk meets melodic rock”), voit valita laulajan sukupuolen, voit päättää kuinka paljon tekoäly ottaa musiikillisia vaikutteita demostasi, kuinka ”outo” haluat version olevan jne. Tämän jälkeen painetaan CREATE, ja Suno käy hommiin. Lopputulos ilmestyy etusivun kirjastoon, ja kuunneltuasi voit ehdottaa siihen mahdollisia muutoksia.
Ylläoleva prosessi on esitelty selkeästi Jesse Phillipsin videossa kohdassa 4:00–11:00:
Tällä tavalla tuotetussa versiossa on varmasti puutteita niin äänenlaadun kuin sovituksen suhteen, mutta eteenpäin päästään mielettömällä nopeudella. Perinteisen pop-kappaleen ”luomiseen” menee alle kaksi minuuttia! Huomionarvoista tässä on, että kappaleen tekijä vie sovellukseen tekemänsä version ja antaa näkemyksensä lopputuloksesta, jonka pohjalta sovellus toimii. Samasta kappaleesta on mahdollista saada tyylillisesti monta versiota, joista tekijä voi valita. Tällainen tarve korostuu harrastajilla ja kokemattomilla tekijöillä, joilla ei vielä ole vahvaa yleistietoa erilaisista musiikkityyleistä eikä välttämättä ajatusta siitä, mikä on heidän ”juttunsa”. Taiteilija siis käyttää tekniikkaa hyväkseen saadakseen teoksestaan irti parhaan mahdollisen sen hetkisillä tiedoillaan. Tätä on vaikea pitää yksiselitteisen huonona kehityksenä, tai että tekoäly olisi nyt pilannut musiikin tekemisen.
Ymmärrän, että esimerkiksi Sunon käyttöön liittyy monenlaisia ongelmia. Yhtiö on kiistatta käyttänyt luvatta muiden tekemää musiikkia oman tekoälynsä kouluttamiseen ja nyttemmin firma on tehnyt yhteistyösopimuksia isojen levy-yhtiöiden kanssa. Tämä kuitenkin jättää ulkopuolelle valtavan määrän indie-artisteja (ja musiikin tekijöitä), ja olisi mielenkiintoista tietää kuinka Suno suhtautuu tähän kenttään. Aihe on jättimäinen ja vaatisi oman artikkelinsa (kirjansa). On kuitenkin huomion arvoista, että isoimmat ongelmat liittyvät nimenomaan itse yhtiöön (etenkin johtoon) ja sen toimintatapoihin, eikä niinkään sen käyttäjiin.
Lukuisat biisinkirjoittamisen ammattilaiset ovat kertoneet käyttävänsä ChatGPT:tä, Claudea, Geminiä, Sunoa, Moisesia tai Udiota biisin kirjoittamisen apuna. Useimmiten tämä tarkoittaa esimerkiksi teksti-ideoiden palloittelua tai demovaiheessa olevien kappaleiden saattamista nopeasti kuunneltavaan muotoon. Keskimäärin ammattilaiset tuntuvat olevan mukana pelaavia toimijoita täyden vastustamisen sijaan ja näkevät sovelluksissa (uhkien lisäksi) mahdollisuuksia. Kuten omaa kirjoitustiimiään pyörittävä Ryan Tedder toteaa: ”Kun pato on murtunu, on vettä vaikea laittaa takaisin.”
En ole väittämässä, että uusien teknologioiden yhdistäminen musiikin tekemiseen olisi ongelmatonta tai ettei sitä pitäisi tarkastella todella kriittisesti. Paniikin sijaan voitaisiin kuitenkin pyrkiä hyödyntämään uusia teknologioita omiin tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Teknologia voi toimia hyvänä renkinä, mutta mielenkiintoinen ja puhutteleva taide syntyy edelleen näkemyksellisten ihmisten ideoista.