Piano Dust Buster 2

Otin käsiteltäväkseni pianon opetuksessa hyödynnettävän opetuspelin, Piano Dust Busterin. Kyseessä on JoyTunes-yhtiön peli joka toimii Applen laitteilla. Positiivista heti alkuun on se, että peli on täysin ilmainen. Alla olevalta videolta voit katsoa pelin pääpiirteisen esittelyn.

https://youtu.be/aY-0VdUsiiA

 

Peliin voi kirjautua Facebook-tunnuksilla, luoda oman JoyTunes-pelitilin, tai voit tutustua siihen vierailevana käyttäjänä. Itse valitsin viimeisimmän, eli tutustuin peliin vierailijana. Sillä sain Starter Packin, johon kuului 18 biisiä. Pelin tarkoitus on siis opettaa soittamaan pianolla oikeita säveliä ja samalla oppia sävelten nimiä. Pelissä alkaa soida jokin kappale, ja virtuaaliselle pianon koskettimistolle alkaa tippua erinäköisiä pölypalleroita siinä järjestyksessä niille sävelille kuin laulun melodia menee. Näitä pölypalleroita kohtuullisen äkäisen näköinen mummo sitten huiskii pois koskettimistolta, mikäli osut oikealle koskettimelle oikeaan aikaan.

Voit harjoitella ensimmäisen kappaleen toiminnolla ”practice”, ja kun osaat sen mielestäsi hyvin, voit sitten esittää sen ”showtimessa”. Siellä sinun on käytävä välillä esittämässä harjoittelemiasi lauluja mahdollisimman menestyksekkäästi, jotta pääset avaamaan uusia, vaikeampia pelitasoja.

Kun olin pelannut 4 ensimmäistä laulua saaden kaikista suorituksista täydet pisteet, peli vaati minua pelaamaan vielä lisää jotta saisin auki lisää uusia kappaleita. Neljän täysin pistein suoritetun radan jälkeen avautui konsertti-moodi, mutta sitä ei vierailijatilillä päässyt kokeilemaan. Tässä vaiheessa en tiennyt mitä vielä voisin parantaa. Pisteitähän siis saa siitä miten tarkasti rytmilleen osuu oikealle koskettimelle, kuinka monesti osuu ylipäätään oikeaan säveleen, sekä miten hyvin soittosi svengaa. Groove-mittari siis tapissa koko ajan, niin hyvä tulee! Hetken tutkiskelun jälkeen löysin pelistä kuitenkin eri game moden. Tähän asti olin pelannut modella ”Simple” niin että pölypallerot vaan laskeutuvat koskettimille ja riittää kun osun oikeaan koskettimeen oikeaan aikaan. Toinen pelimoodi oli ”Staff mode”, jossa minun täytyi tietää sävelten nimet ja löytää ne koskettimilta. Tässä moodissa pölypalleron vieressä oli kuitenkin apuna soitettavan sävelen nimi. Kun olin pelannut myös sillä, sain taas auki lisää ratoja. Sävelet staff modessa on muuten nimetty angloamerikkalaisen kielikulttuurin mukaan, joten oppilaita on hyvä muistuttaa h:n ja b:n merkitsemisen eroista.

Peliä voi siis pelata joko niin että kosket iPadin virtuaalikoskettimia, tai niin että soitat oikealla pianolla tai jonkinlaisella keyboardilla, jolloin peli tunnistaa äänen. Tässä huomasin vain sen, että ääni tulee ihan pienellä viiveellä verrattuna padin koskettimiin, jolloin pisteet eivät lopputuloksissa ole yhtä hyvät. Lisäksi jos minulla olisi jokin muu kuin vierailijaversio käytettävissäni, voisin ilmeisesti pelata peliä toisten kanssa ja heitä vastaan.

Alla videot siitä miltä näyttää kun pelataan iPadin koskettimilla ja vaihtoehtoisesti oikealla pianolla.

https://youtu.be/Jk2WdTMIdfA

 

Käytin tätä peliä pari vuotta sitten pienten piano-oppilaiden kanssa siten, että jos he olivat opetelleet kotiläksynsä hyvin, tunnin lopuksi he saivat palkinnoksi pelata tätä peliä. Kirjoitimme läksyvihkoon ylös kappaleissa saavutetut korkeimmat pisteet, ja pyrimme parantamaan niitä aina seuraavilla kerroilla. Kaikkien mielestä peli oli todella kiva, mutta monen mielestä myös aika vaikea. Monet jo alkupään kappaleista ovat aika nopeatempoisia, ja niissä on aikuisellekin täysi työ pysyä mukana, siksi pyöritin pikkuoppilailla vaan muutamaa biisiä.

Olen huomannut että pelillistäminen opetuksessa on oppilaille mielekästä, ja yhä enemmän tätä päivää. Mielestäni ei-digitaalisessa opetuksessa yleensä olisi tärkeää kaikki pelillisyyteenkin liitetyt käsitteet. Palkintoja, tulostauluja, rankingeja yms. ei soitonopetuksessa juurikaan käytetä, mutta tottakai haasteiden ja osatavoitteiden, sekä päämäärien asettaminen on tärkeää. Niiden saavuttamiseksi voisin aivan hyvin keksiä oppilaille jotain pieniä palkintoja. Pikkupianisteille riittäisi varmasti tarrat jatkossakin, niitä olen käyttänyt tähän saakka. Palautetta tietysti mielestäni annan joka tunti, ja sehän se on tärkein oppimisen tukija.

Mielekkään oppimisen edellytykset täyttyvät tässä pelissä melko hyvin. Peliä voi pelata sekä yksin että yhdessä, se on innostava, mielekäs ja siihen uppoutuu helposti hetkeksi jos toiseksikin. Piano Dust Buster on helppo myös jättää kesken ja jatkaa siitä toisella kerralla, joten siihen ei tarvitse sitoutua kovinkaan vahvasti. Pienellekin oppilaalle on helppo kertoa ja korostaa mikä pelissä on tärkeää ja miksi sitä tehdään, ja siksi he oppivat pelaamaan sitä muutenkin kuin pelaamisen ilosta. Uskon että ymmärrys pelin merkityksestä oppimisen kannalta on oppilaille helppoa. Lisäksi kaikki, jokaikinen pelillisyyteen liittyvä käsite tulee testaamassani pelissä esiin. Kyseessä taitaa siis olla suhteellisen hyvä opetuspeli.