Opetan matalia vaskisoittimia (pasuuna, baritonitorvi, tuuba) satakunnassa ja olen kiinnostunut käyttämään opetuksessani pelillistä ja leikillistä oppimista, jos vain mahdollista. Vaskisoittajille suunnattuja digitaalisia ”pelaa ja opi soittamaan”-pelejä on toteutettu suhteellisen rajallisesti. Omasta mielestäni käyttökelpoisin peli löytyy AtPlayMusic:in ( http://www.atplaymusic.com/ ) valikoimista.
Tässä videonäyte pelistä:
Racer (hinta soittimesta riippuen Applella 3,49€ /4,49€ ja Androidilla 1,09€/3,39€)
Racer on oppimispeli, jonka saa tällä hetkellä 24:lle eri instrumentille. Itse olen työssäni käyttänyt Trumpet-, Trombone- ja Tuba Racer pelejä pienempien oppilaiden kanssa ja todennut ne mukaviksi soittotuntien piristeiksi. Pelien tavoitteina on oppilaan motivointi ja lopulta perustekniikan oppiminen. Jokaiselle soittimelle on oma peli soittimien vireen, nuottiavaimien ja äänialojen takia. Peli on saatavissa niin Apple- kuin Android laitteisiin, joka on hyvä asia oppilaiden kotiharjoittelun kannalta.
Ideana on soittaa omalla soittimella mahdollisimman monta oikeaa ääntä ja samalla ohitella omalla ajoneuvolla toisia autoja. Peli käyttää laitteen mikrofonia äänen tunnistukseen. Aluksi valittavissa on 4 ajoneuvoa, mutta pelin edistyessä osatavoitteita tulee lisää. Viimeisen uuden auton saa kun on pelannut viitenä päivänä putkeen. Peliajan kuluessa peli näyttää pelatun peliajan ja ohitetut autot, sekä kokonaistuloksena kaikkien ohitettujen autojen määrän. Racer ei huomioi oktaavialojen vaihtelua esim. C ja c välillä, joten esimerkiksi trumpetin peliä voi käyttää myös pasuunan sopraanoavain ”in Bb” harjoittelussa ja sitä voi myös hyvin pelata baritonitorvella, vaikka baritonitorvelle on olemassa omakin pelinsä. Racer-pelin ilmestyessä se oli käyttäjälle ilmainen, mutta vuosi sitten se muuttui maksulliseksi. Tämän myötä myös mainokset ovat hävinneet ja mahdollisuus yhteisöllisyyteen luotu. Jos pelin yhdistää Applen Game Center:iin, niin pelaaja voi kilpailla tuloksista myös omien kavereiden ja muiden soittajien kanssa. Androidilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Racer-pelin idea on hyvä ja ainutlaatuinen, mutta se ei pidä pelaajaa kovinkaan kauaa pihdeissään, sillä peli on pelattu alle viikossa loppuun. Kilpaileminen kavereiden ja muiden soittajien kanssa on tuonut peliin lisää mielenkiintoa, mutta avatarin puuttuessa pelkkä nimilista tuloksineen ei ole kovin houkutteleva. Pelissä ei myöskään ole mielestäni tarpeeksi tasoja, palkintoja ja välitöntä palautetta. Vaikka auto vaihtuu, niin peli pysyy muuten lähes samana. En myöskään ole huomannut suurta muutosta soitettavien äänten vaihtelun tai ”bensan” eli ajan kulumisen suhteen. Autot ja maisemat vaihtuvat, mutta rata pysyy samana. Lisäksi peli ei ilmoita pelaajalle väärästä äänestä ja joskus peli ei ”ohita autoa” vaikka pelaaja soittaisi oikean äänen, joten väärinymmärryksiä voi tulla.
Sanotaan että voitat kaikki kaverisi pelihaasteessa, mutta mitä sitten? Nimesi näkyy listan kärjessä, mutta Racer-peli ei palkitse voittajaa. Kuten Lauri Järvilehto kirjassaan ”Hauskan oppimisen vallankumous” kirjoittaa: ”Oppimispelien tyypillinen ongelma on, että vaikka ne ovat toteutukseltaan melko korkeatasoisia pitääkseen yllä kiinnostusta jonkin aikaa, pelikokemus itsessään latistuu nopeasti.” (Järvilehto, 2014, s.146) Järvilehdon mukaan leikissä ja mielenkiintoisessa pelissä yhdistyvät kolme psykologista perustarvetta: autonomia eli itsenäisyys/vapaus, kompetenssi eli osaaminen ja yhteenkuuluvuus muiden pelaajien kanssa. (Järvilehto, 2014, s. 124-128) Racer-pelissä näistä kokemuksista toteutuu mielestäni kaksi. Osaamisen kokemus pelaajalle tulee kun hän saa ohitettua autoja enemmän ja yhteenkuuluvuutta luo Applen tuloslista. Toivoisin silti että peli vielä kehittyisi seuraavalle tasolle erilaisten ratojen, avatarien ja palkintojen avulla. Olisihan se hienoa jos vaikka oman autonsa saisi kustomoitua mieleisekseen ja peliä voisi uppoutua pelaamaan pidemmäksikin aikaa.
Races-pelissa on vielä parannettavia asioita, mutta silti sen avulla voi pelaamisen ohella opettaa oppilaille tärkeitä perusasioita sekä tuoda lisää leikillisyyttä ja mielekkyyttä soittotunnille. Pelin avulla voidaan tarvittaessa, ainakin hetkellisesti, lisätä oppilaan motivaatiota. Voisin kuvitella peliä käytettäväksi helposti vaikkapa yhden opettajan oppilaiden viikon mittaiseen kisailuun, josta olisi voittajalle luvassa pieni palkinto opettajalta.
Lähde:
Järvilehto, L. 2014. Hauskan oppimisen vallankumous. Jyväskylä: PS-kustannus
3 vastausta aiheeseen “Let’s Race!”
Pelin esittely ja analyyttinen pohdintasi oli mielenkiintoista luettavaa.
Tämä peli yhdistää hyvin oikean instrumentin pelaamiseen. Voisin kokeilla tätä itsekin!
Komppaan Elsiä tässä, että pelin posiitiivisena puolena on ehdottomasti oikeiden soittimien käyttö. Pakko koittaa koulun nokkahuilutunneilla innostuksen herättelijänä.