Jari Muikku: ”Tekoäly ei ole musiikkialan uusi Spotify – suurin muutos tapahtuu ammatti-identiteetissä”

Musiikkiala on viimeisten 25 vuoden aikana kokenut useita teknologisia mullistuksia. Ensin internet muutti musiikin jakelua, sitten digitaalinen lataaminen haastoi fyysiset tallenteet ja lopulta suoratoisto vakiinnutti uuden tavan kuluttaa musiikkia. Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikku näkee tekoälyssä paljon samoja piirteitä kuin aiemmissa murroksissa – mutta myös yhden ratkaisevan eron. Tällä kertaa muutos ei koske vain musiikkialaa vaan koko yhteiskuntaa.

”Teknologista murrosta ei voi pysäyttää”

Muikku muistaa hyvin 2000-luvun alun digitaalisen murroksen. Musiikkiala joutui silloin tilanteeseen, jossa uudet teknologiat, liiketoimintamallit ja kulutustottumukset muuttivat koko toimialan toimintalogiikkaa. Samalla käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten tekijänoikeudet, korvausmallit ja markkinat pitäisi järjestää uudessa tilanteessa. Jälkikäteen tarkasteltuna yksi alan virheistä oli yritys hidastaa väistämätöntä muutosta. Digitaalinen lataaminen nähtiin pitkään fyysisten tallenteiden jatkeena, vaikka todellinen murros oli vasta tulossa suoratoiston muodossa.

Muikun mukaan lopulta ratkaisevaksi osoittautui kuluttajien käyttäytyminen: menestystä saivat ne palvelut, jotka vastasivat musiikkia kuuntelevan yleisön tarpeisiin, eivät ne, jotka pyrkivät suojelemaan vanhoja rakenteita. Tästä kokemuksesta hän nostaa esiin yhden keskeisen opetuksen myös tekoälykeskusteluun: teknologista murrosta ei voi pysäyttää – sen sijaan on ymmärrettävä, miten uusi teknologia muuttaa toimintatapoja ja miten sen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää rakentavasti.

Tekoäly on eri mittaluokan ilmiö

Vaikka Muikku näkee yhtäläisyyksiä suoratoistopalvelujen nousun ja tekoälymurroksen välillä, hän korostaa niiden merkittävää eroa. Tekoälymurroksessa ”musiikkiala on vain pieni väkänen paljon suuremmassa kokonaisuudessa.”

Musiikin digitalisaatio koski vain musiikkialaa ja siihen liittyviä toimijoita. Tekoäly puolestaan vaikuttaa samanaikaisesti lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin.

Musiikin digitalisaatio koski vain musiikkialaa ja siihen liittyviä toimijoita. Tekoäly puolestaan vaikuttaa samanaikaisesti lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Lisäksi kehitys tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin aiemmissa teknologisissa murroksissa. Suoratoistopalveluiden yleistyminen vei vuosia. Tekoälypalvelut ovat muutamassa vuodessa siirtyneet kokeiluista miljoonien ihmisten päivittäiseen käyttöön.

Muikun mukaan tekoälyä tarkastellaan usein yhtenä teknologiana, vaikka todellisuudessa puhutaan hyvin erilaisista sovelluksista. Generatiiviset palvelut, analytiikkatyökalut, tuotannon apuvälineet, markkinointiratkaisut ja kuluttajasovellukset muodostavat kokonaisuuden, jonka vaikutuksia ei voi arvioida yhdellä kertaa tai yhdestä näkökulmasta.

Pelot ja odotukset kulkevat rinnakkain

Muikku suhtautuu tekoälyyn realistisen optimistisesti. Hänen mukaansa teknologisiin murroksiin liittyy lähes aina sama ilmiö: vaikutuksia yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä. Tekoälyn yhteydessä keskustelua hallitsevat usein pelot työpaikkojen katoamisesta. Muikku ei kuitenkaan usko yksinkertaiseen korvaamisteoriaan.

Todennäköisempää on, että työn tekemisen tavat muuttuvat. Osa tehtävistä automatisoituu, mutta samalla syntyy uusia rooleja, uusia toimintamalleja ja kokonaan uudenlaisia ammatteja. Teknologian hyödyntäminen muodostuu osaksi lähes kaikkia työnkuvia.

Samalla hän muistuttaa, että epävarmuus kuuluu murrosvaiheeseen. Vaikka asiantuntijat seuraavat kehitystä aktiivisesti, kukaan ei vielä pysty varmuudella ennustamaan, millaisiksi tekoälyn vaikutukset lopulta muodostuvat.

Ensimmäiset hyödyt löytyvät yllättävän arkisista asioista

Omassa työssään Muikku hyödyntää tekoälyä ennen kaikkea käytännöllisiin tehtäviin. Hän käyttää sitä tekstien jäsentämiseen, materiaalien analysointiin, käännöksiin ja erilaisten luonnosten valmisteluun. Tärkeintä on kuitenkin säilyttää kriittinen ote. ”Tekoäly toimii parhaimmillaan renkinä, ei isäntänä.”

Tekoäly toimii parhaimmillaan renkinä, ei isäntänä.

Musiikkialan näkökulmasta suurimmat hyödyt ansainnan näkökulmasta lähivuosina eivät välttämättä synny tekoälyn käyttämisestä esimerkiksi säveltämisessä tai musiikin tuottamisessa. Merkittävämpiä voivat olla markkinointiin, viestintään ja asiakkaiden tavoittamiseen liittyvät sovellukset. Yksittäinen muusikko, opettaja tai yrittäjä voi saada käyttöönsä työkaluja, jotka auttavat löytämään uusia yleisöjä, tunnistamaan kohderyhmiä ja tekemään omaa toimintaansa näkyväksi aiempaa tehokkaammin.

Musiikkialan ammattilainen elää jo nyt monesta tulovirrasta

Haastattelussa nousi esiin myös musiikkialan muuttunut ansaintalogiikka. Sama henkilö voi toimia esimerkiksi opettajana, esiintyjänä, tekijänä, kustantajana, verkkokauppiaana, sisällöntuottajana ja yrittäjänä samanaikaisesti. Tuloja kertyy useista lähteistä, ja näiden yhdistämisestä on tullut olennainen osa ammattitaitoa.

Tekoälyn kiinnostavin vaikutus ei ehkä ole yksittäisen työvaiheen automatisointi, vaan kyky auttaa rakentamaan yhteyksiä erilaisten palveluiden, tuotteiden ja tulovirtojen välille.

Tekoälyn kiinnostavin vaikutus ei ehkä ole yksittäisen työvaiheen automatisointi, vaan kyky auttaa rakentamaan yhteyksiä erilaisten palveluiden, tuotteiden ja tulovirtojen välille. Se voi auttaa tunnistamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja luomaan ansaintaa tavoilla, joita ei aiemmin ole osattu nähdä.

Koulutuksen suuri kysymys: ammatti-identiteetin monipuolistumiseen vastaaminen 

Muikku nostaa haastattelussa ehkä kiinnostavimmaksi kysymykseksi ammatti-identiteetin. Musiikkialan koulutus on perinteisesti rakentunut instrumenttien, ammattien ja selkeiden urapolkujen ympärille. Tulevaisuudessa tämä lähtökohta ei välttämättä enää riitä.

Muikun mukaan oppilaitoksissa pitäisi pohtia entistä enemmän, ”koulutetaanko opiskelijoita tiettyyn ammattiin vai muuttuvaan työelämään”.

Muikun mukaan oppilaitoksissa pitäisi pohtia entistä enemmän, ”koulutetaanko opiskelijoita tiettyyn ammattiin vai muuttuvaan työelämään”. Monen tulevaisuuden musiikkialan ammattilaisen identiteetti rakentuu usean roolin yhdistelmästä.

Olennaista on pohtia, millaisia osaamiskokonaisuuksia työelämässä tarvitaan ja miten opiskelijat oppivat rakentamaan omaa ammatillista identiteettiään nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Koulutuksen haasteena on valmistaa opiskelijoita juuri tällaiseen monirooliseen työelämään.

”Käsityötaidon merkitys ei katoa”

Vaikka teknologia muuttuu nopeasti, Muikku uskoo yhden asian säilyvän. Hän vertaa tekoälyä aikaisempiin musiikkialalla hyödynnettyihin teknologisiin keksintöihin, kuten syntetisaattoreihin, rumpukoneisiin ja tietokoneisiin. Jokainen niistä muutti tapoja tehdä musiikkia, mutta mikään niistä ei poistanut tarvetta osaamiselle, näkemykselle tai taiteelliselle ilmaisulle.

Silti musiikin ytimessä säilyvät edelleen ihmisen tekemät valinnat: mitä halutaan ilmaista, miksi ja kenelle.

Tekoäly voi nopeuttaa työvaiheita, auttaa analysoimaan tietoa ja tarjota uusia välineitä luovaan työhön. Silti musiikin ytimessä säilyvät edelleen ihmisen tekemät valinnat: mitä halutaan ilmaista, miksi ja kenelle.

Muikun viesti on lopulta rauhoittava. Teknologia muuttuu, työ muuttuu ja ammatti-identiteetit muuttuvat. ”Käsityöläisyys, luovuus ja kyky rakentaa merkityksiä eivät ole katoamassa.” Ne saattavat olla tulevaisuudessa arvokkaampia kuin koskaan.

Siksi Muikun mielestä tekoälyn suurin vaikutus musiikkialalla ei ehkä näy siinä, miten musiikkia tehdään tai opetetaan, vaan siinä, millaisiksi musiikkialan ammatit, ansaintamallit ja ammatti-identiteetit tulevaisuudessa rakentuvat.

Jari Muikku on pitkän linjan musiikki- ja luovien alojen ammattilainen, joka on työskennellyt vuodesta 2019 alkaen Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtajana. Aiemmin hän on toiminut mm. musiikkiviennin, tekijänoikeuksien kollektiivihallinnon sekä digitaalisen sisältöliiketoiminnan kehittämisen parissa. Koulutukseltaan Jari on etnomusikologi, joka on tehnyt väitöskirjansa Helsingin yliopistoon kotimaisen äänitetuotannon historiasta.

Artikkeli syntyi haastattelusta 23.9.2026, LuovAIn! -hankkeen roadshow:n hedelmänä. Haastattelu tehtiin osana AIMO-hankkeen selvitystyötä, jossa tarkastellaan mm. tekoälyn vaikutuksia musiikkialan ansaintaan, osaamiseen ja ammatti-identiteetteihin.

Haastattelu toteutettiin Zoomissa. Microsoft Word litteroi keskustelun, minkä jälkeen Microsoft Copilot laati haastattelusta tiivistelmän. Kirjoittaja muokkasi aineiston journalistiseksi artikkeliksi, jonka haastateltava tarkisti ennen julkaisua.